Teatterin naapurissa rakennetaan. Näin tulet meille.

Teatteriin tullessamme me etsimme aina “jotakin”

Florian Zellerin näytelmiä esitetään Turussa tiuhaan. Hän kertoo haastattelussa työstään ja terveisensä turkulaiselle teatteriyleisölle.

Ranskalainen Florian Zeller on tunnettu ja palkittu kirjailija, jonka näytelmiä esitetään ympäri maailmaa. Turun Kaupunginteatteri esittää niitä erityisen ahkerasti, tässä kuussa jopa kaksin kappalein, kun ohjelmistossa on Täydellinen lauantai -komedia ja pian ensi-iltansa saava draama Isä.

Olet näytelmäkirjailija, käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja, miten itse näet itsesi tekijänä?
Näkisin, että kaiken tekemiseni yhteinen nimittäjä on tarinankerronta. Kyse on myös siitä, että tarinoita jaetaan muiden kanssa, tavoitetaan yleisö. Kun aloitin kirjoittamisen, olin kiinnostunut vain romaaneista. Vähitellen kirjoittamiseni suuntautui teatteriin ja sitten elokuvaan. Minusta kuitenkin tuntuu, että kaikki tulee samasta luovasta lähteestä.

Mistä nautit eniten työssäsi?
Muistan, että kun olin teini-ikäinen, yksi pelkoni oli päätyä polulle, joka ei ole oikeasti minun näköiseni. Että eläisin elämää, joka ei täysin sovi minulle. Minulla on kuitenkin onni olla ammatissa, jota aidosti rakastan. Työssäni rakastan eniten sitä, että siinä on paljon tilaa unelmille. Unelmille ja tuntemattomalle.

Miltä tuntuu, kun näytelmiäsi esitetään nykyisin ympäri maailmaa?
On erityinen ilo nähdä näytelmiäni esitettävän niin monissa maissa. Jokainen esitys on aina uusi luomus, tuore uudelleenversiointi – juuri sitä teatteri on, elävää taidetta, joka on ainutlaatuista. Kun seuraan kaikkia näitä versiointeja kotoani käsin, olen täynnä kiitollisuuta ja uteliaisuutta. Valitettavasti ehdin vain harvoin paikan päälle eri maihin katsomaan näitä esityksiä.

Näytelmissäsi keskiössä ovat usein kompleksiset perhesuhteet, miksi juuri ne?
Minusta teatteri esittäytyy meille peilinä, vaikkakin joskus vääristävänä sellaisena. Sen peilin kautta voimme tunnistaa itsemme, tutkia kuvaa ja jopa oppia ymmärtämään ajatuksiamme ja tekojamme paremmin. Teatteriin tullessamme me etsimme aina “jotakin”, vaikka näennäisesti tulisimmekin sinne vain viihteen vuoksi. Minulle on siis luontevaa tuoda näyttämön tapahtumat lähelle arkielämäämme, jotta voimme kyseenalaistaa sen ja nähdä sen eri näkökulmista. Tuttujen, inhimillisten aiheiden käsittely muistuttaa yleisöä siitä, että olemme kaikki osa jotakin suurempaa – ihmiskuntaa.

Isä-näytelmässä annat katsojalle mahdollisuuden päästä dementiaa sairastavan mieleen ja tarjoat myös vilauksen omaishoitajan elämästä. Koko perhetrilogiassasi (Äiti, Isä, Poika) käsittelet elämänhallinnan menettämistä. Mikä sai sinut kirjoittamaan muistisairaudesta?
Isän kirjoittamisprosessi oli hyvin intuitiivinen. En tehnyt varsinaista taustatutkimusta aiheesta, vaan se perustui omiin muistoihini. Minut kasvattanut isoäitini sairastui seniiliin dementiaan, kun olin 15-vuotias. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut kertoa Isässä omaa sivustaseuraajan tarinaani. Halusin käyttää teatterin ainutlaatuista kieltä ja sen narratiivisia mahdollisuuksia herättääkseni tunteita. Halusin, että jokainen katsoja kokisi, miltä tuntuu menettää oma sisäinen suuntavaistonsa, vaikka ulkoisesti kaikki vaikuttaisikin olevan kunnossa. Ajattelin, että se voisi olla tapa luoda empatiaa muistisairautta kohtaan, jota tavallisesti katsomme vain ulkopuolelta.

Draamoissasi on usein tummaa huumoria, mutta Täydellinen lauantai on ihan täysiverinen komedia. Eroaako komedian kirjoittaminen draamasta?
Olen kirjoittanut noin 15 näytelmää, joista suurin osa on tosiaan draamoja, vaikka muutaman kerran olenkin kirjoittanut komedioita. Kirjoittamisprosessini on ihan sama molemmissa genreissä.

Mistä teoksestasi olet ylpein?
Tähän minun on vaikea vastata. Sanoisin, että minulla on kyllä erityinen suhde Isään, sillä se on yksi tunnetuimmista näytelmistäni ja myös ensimmäinen, jonka sovitin elokuvaksi.

Terveisesi suomalaiselle teatteriyleisölle?
Olen innoissani siitä, että näytelmiäni esitetään Suomessa ja Turussa, ja haluan kiittää yleisöä siitä, että tulette teatteriin jakamaan kokemuksen ja sen herättämät tunteet. Uskon vahvasti, että teatterin jaettu kokemus tuo meidät lähemmäs toisiamme. Ja toivon, että pieneltä osaltaan myös omat näytelmäni voivat edistää sitä.

Ohjelmistossa

Täydellinen lauantai

Esityksiä 24.10.2024 asti.
Ohjelmistossa

Isä

Ensi-ilta 31.10.2024.