Sydän pitää löytyä

Samuel Harjanteen ovat pitäneet kiireisenä syksyn neljä musikaaliohjausta Suomen isoimpiin kuuluviin teattereihin. Mies on yhä täynnä intoa saatuaan tehdä erilaisia tarinoita eri kaupunkeihin. Ohjaajalle luonteenomaisesta showesitysten linjasta poikkeaa kaikkein eniten Hiljaiset sillat -musikaali, joka nähdään Turun Kaupunginteatterissa 7.10. alkaen. Harjanne kuitenkin menetti sydämensä tälle pienimuotoiselle, mutta sitäkin vahvemmalle tarinalle ja musiikille. Haastattelussa hänestä paljastuukin pesunkestävä romantikko.

Mikä sinuun kolahtaa tässä musikaalissa?

Hiljaiset sillathan on tarinana monelle tuttu, etenkin sen filmatisointi vuodelta 1995. Minuun se upposi kuitenkin kunnolla vasta teatterikatsomossa. Istuin katsomassa musikaaliversiota Broadwaylla ja itkin. Se musiikki meni luuytimiin. Se saattoi olla jokin ihan yksittäinen ääni, joka aiheutti sen hulahduksen tunteisiin, sai sen menettämisen tuskan yhtäkkiä tuntumaan niin syvällä itsessä. Mehän olemme kaikki ihan romuna, jos menetämme jotain meille tärkeää. Se on siirappista, mutta niin täyttä totta. Tämän musikaalin musa onnistuu tavoittamaan sen tunteen. Sävellykset eivät kuorruta tarinaa, vaan vievät katsojan syvien tunteiden ja hysteriaitkun lähteelle.

Oliko oma ajatuksesi tehdä Hiljaiset sillat Turkuun?

Oli, eikä se saanut heti kannatusta. Koukin Mikko kehui tarinaa, mutta koetti kohteliaasti kysellä, että olenko juuri minä välttämättä paras henkilö ohjaamaan sen. Silloin viimeksi tekemieni suurieleisten Kinky Bootsin ja Pienen merenneidon jälkeen ymmärsin kysymyksen oikein hyvin. Olin kuitenkin varma, että haluan tehdä juuri tämän ihmissuhdedraaman.

Mitä annettavaa sinulla on tälle tarinalle?

Uskon, että minun kädenjälkeni ja persoonani ovat tuoneet näyttämölle totuutta ja intohimoa. Suhtaudun intohimoisesti teatteriin taidemuotona, samoin kaikkiin tekemiini esityksiin. Toivottavasti olen inspiroinut myös muuta työryhmää omalla esimerkilläni. Kamarimusikaali-tyyppinen Hiljaiset sillat antoi hyvän mahdollisuuden keskittyä henkilöohjaamiseen. Kun porukka on pieni, on yksityiskohtien hiomiseen ja hahmojen sielunmaiseman tutkimiseen paremmin aikaa.

Mikä on tärkeintä tämän esityksen onnistumisen kannalta?

Sydän pitää löytyä, näiden rakastavaisten sydän. Itse asiassa kaikkien meidän tekijöiden pitää asettaa oma sydämemme pelipöydälle, miten muuten me voisimme tavoittaa jokaisen tuolla katsomossa istuvan? Tässä esityksessä pitää heittäytyä täysillä toisen tunteisiin.

Olet romantikko?

Olen. Haluan myös tehdä asiat positiivisen kautta, sillä olen oppinut, että herätetty hymy ja toivo saavat niitä seuraavat vastoinkäymiset tuntumaan vielä isommilta. Kyynisyys myös tappaa mielikuvituksen ja luovuuden, siksi koitan välttää sitä elämässäni ja työssäni.

Miten valitsit pääosan esittäjät?

En ole koskaan itkenyt niin paljon, kuin Hiljaisten siltojen auditionissa. En mielellään käytä tilanteesta sanaa koe-esiintyminen, sillä ei siinä ole kyse kokeiluista, kun tämän tason esiintyjät tulivat paikalle. Maria Ylipään ja Jonas Saaren kemiat ja lauluäänet solahtivat täydellisen hienosti ja uskottavasti yhteen. Sitä hain ja siksi juuri he esittävät Francescan ja Robertin roolit.

Uskotko, että Suomessa samaistutaan tähän tarinaan?

Hiljaisten siltojen suuri suosio perustuu juuri salamarakastumisen ja vaikean valinnan samaistuttavuuteen. Elämä on täälläkin täynnä dramatiikkaa ja sydänsuruja, joihin emme aina voi itse vaikuttaa. Sen enempää emme voi päättää tunteistakaan, ainoastaan siitä, teemmekö valintamme niiden vai järjen ohjaamana. Tässä on todella paljon peilattavaa. Miten me kohtelemme omaa sydäntämme? Miten muut ovat sitä kohdelleet?

Kenet haluaisit nähdä yleisössä?

Haastaisin katsomoon kaikki, joiden mielestä musikaalit ovat höttöä, pelkkää sokerikuorrutusta kakun päällä. Ja ne, jotka eivät mielestään ole romantikkoja. Tervetuloa vaan kokemaan, miten sydämen hehku tarttuu!

Romanttisimmat tarinat, joita tiedät?

Kyllä niissä on elämää suuremmasta rakkaudesta kyse, kuten Hiljaisissa silloissakin. Ghost-leffa (suom. Näkymätön rakkaus, 1990) on jäänyt mieleen nuoruudesta. Se miten kivuliasta on, jos ei saa yhteyttä rakkaaseensa. Ja olihan se Patrick Swayzen ja Demi Mooren keramiikkakohtaus ikimuistoinen.

Mihin suuntaan musikaalikentällä ollaan mielestäsi menossa?

Seuraan tiiviisti musikaaliuutisia ja käyn katsomassa kaiken, minkä ehdin. Elokuvien pohjalta on aina tehty musikaaleja, mutta nyt olen huomaavinani, että musikaalielokuvat nousevat taas ja niiden pohjalta aletaankin tuottaa muita formaatteja.

Miltä musikaalit näyttävät Suomessa syksyllä 2022?

Heh, no ainakin neljä niistä, Come From Away, Anastacia, Priscilla, aavikon kuningatar ja Hiljaiset sillat, näyttää minulta. Kuten todettiin, romantikkona tuon jokaiseen ohjaukseeni mahdollisimman paljon sydäntä, vaikka se näkyy näissä teoksissa eri tavoin. Rakastan näyttävää show’ta, mutta rakastan myös pakahduttavia tarinoita.

Hiljaiset sillat -musikaalin Suomen kantaesitys Turussa 7.10.2022. Tutustu musikaalin tarinaan ja tekijöihin.