Vysotski ei ole kanssamme nyt, kun valhe ja varastaminen on Venäjällä kylmää arkipäivää ja tekstien raskaat aiheet ovat kenties vielä aiheellisempia kuin Vysotskin elinaikana. Ajankohtaisia ne ainakin ovat. Näin sanoo Turun yliopiston kulttuurihistorian emeritusprofessori Kari Immonen, kun hän avaa jälleen esityksemme Turun Kaupunginteatterissa.
Vysotski oli Moskovan Taganka-teatterin näyttelijä, joka karheissa lauluissaan käsitteli ihmisenä olemisen koko ihanuutta ja kurjuutta vallan viitekehyksessä. Hänen tekstinsä pitävät sisällään tunteikkaan runollisuuden, osallistuvan pohdinnan, älykkään satiirin ja rehevän huumorin. Vysotskin laulut olivat hänen itsensä esittäminä erittäin suosittuja Neuvostoliiton aikana ja niitä ovat kääntäneet suomeksi mm. Turkka Mali ja Juha Vainio. Ehkä kaikkein uskollisimpia alkuperäisille teksteille ovat kuitenkin Arto Rintamäen vahvat suomenkieliset käännökset, jotka ovat esityksemme kulmakivi.
Laulujen lomassa kerrotaan myös Vysotskin elämäntarinaa. Vladimir Vysotskij (1938 – 1980) oli käsittämättömän suuri Neuvostoliitossa ja vanhan rautaesiripun itäpuolella; Hän oli tähti sekä virallisesti, näyttelijänä elokuvassa ja teatterissa, että epävirallisesti laulajana, jota kiellettiin esittämästä kappaleitaan, ja hallinto kielsi hänet. Hän ei ollut toisinajattelija tavanomaisessa merkityksessä, vaan runoilija joka ei epäröinyt sanoa, mitä ajatteli, mikä oli tarpeeksi paha. Hän kirjoitti lyhyen elämänsä aikana yli 600 kappaletta, joista muutamia julkaistiin myös levyillä, mutta vielä enemmän äänitettiin hänen konserttiensa aikana ja levitettiin laittomasti kasetilta kasetille. Uskomme, että esityksemme vetoaa edelleen nykypäivän yleisöön.
