Elisabeth
-
Liput
-
Tyylilaji Musikaali
-
Kesto
-
Näyttämö
-
Ensi-ilta 23.9.2005
-
Tuotanto
Elisabeth – musikaali keisarinnan kuolemasta
Turun Kaupunginteatteri toi ensimmäisenä suomalaisena teatterina ohjelmistoonsa keskieurooppalaisen draamamusikaalin. Teos osoittautui nappivalinnaksi. Musikaalia fanitettiin innolla, joka yllätti esiintyjät ja elää katsojien muistoissa.
Vuosituhannen taitteessa turkulainen teatteri halusi hätkäyttää. Yleisön huomiota tavoiteltiin monenlaisilla suuren luokan yhteistuotannoilla, kuten Tuomiokirkossa esitetyllä kirkko-oopperalla ja Aurajoen museolaivojen kansille lavastetulla oopperalla.
Turun Kaupunginteatterikin kunnostautui spektaakkelien näyttämönä. Ohjaaja Katariina Lahden johdolla toteutettiin muun muassa 26 näyttelijän voimin esitetty klassikkotulkinta Vihan hedelmät (1992), viisituntinen suurnäytelmä Merlin – paholaisen poika (1997) ja Turun keskiaikaisilla markkinoilla nähty Peuraneito ja Sarvikuono -fantasia (2002).
Isoihin ja näyttäviin tunnelmiin palattiin vuonna 2005 ensi-iltansa saaneessa, Lahden ohjaamassa Elisabeth-musikaalissa. Turun Kaupunginteatteri tarttui jälleen myyttiseen aiheeseen, legendaksi muodostuneeseen Itävallan keisarinna Sissiin.
Työryhmä
Suomen kantaesitys Turun Kaupunginteatterissa 23.9.2005.
Käsikirjoitus ja laulujen sanat Michael Kunze, musiikki Sylvester Levay, käännös Esko Elstelä, ohjaaja Katariina Lahti, koreografia Outi Martikainen, puvustus Tarja Simonen, lavastus Kati Lukka, valosuunnittelu Jukka Kyllönen, peruukit ja naamiointi Pekka Helynen
Ohjaus ja lavastus Wienin kantaesityksen luonnosten pohjalta (ohjaus Harry Kupfer, lavastus Hans Schavernoch)
Rooleissa mm.: Thérèse Karlsson (Elisabeth), Mika Kujala (Kuolema), Ilkka Hämäläinen (Lucheni), Tomi Metsäketo (Franz Josef), Kirsi Tarvainen (Arkkiherttuatar Sophie), Tomi Varho (Rudolf), Niilo Rantala / Lauri Vasiaginas (Rudolf lapsena), Heikki Harinen, Ari-Matti Hedman, Krista Kantola, Jenni Kurkinen, Terhi Lehtovaara, Kari Lineri, Salla-Maria Orvasto, Lasse Pajunen, Marja Pesonen, Petri Rajala, Kristina Raudanen, Riitta Salminen, Terjo Vihersalo, Marko Virtanen
Keisarinna ja Kuolema
Michael Kunzen kirjoittama, Sylvester Levayn säveltämä, Wienissä vuonna 1992 kantaesitetty Elisabeth-musikaali perustuu faktoihin keisarinna Elisabetin elämästä.
Musikaalin keskushenkilö on hovin sääntöihin sopeutumaton, pohjimmiltaan onneton nainen, joka ei löydä maailmasta itselleen sopivaa paikkaa. Läpisävelletty musikaali seuraa hänen elämäänsä lapsuudesta kuolemaan.
Tarinassa on myös kuvitteellinen, yliluonnollinen puoli. Thérèse Karlssonin esittämällä Elisabethilla oli kaksi kilpailevaa kosijaa: Tomi Metsäkedon tulkitsema keisari ja Mika Kujalan muodon ottanut Kuolema.
”En osannut muuta kuin hämmästellä nerokasta kolmiodraamaa. Kuinka kenenkään mieleen tulee kirjoittaa henkilöksi rakastunut Kuolema?” musikaalin faniksi tunnustautuva kirjailija Tommi Kinnunen ihailee.
Kuoleman rooli oli mieleenpainuva kokemus myös esittäjälleen.
”En yrittänyt kuvata kuoleman hahmoa, vaan roolini oli olla kilpakosija – vieläpä harvinaisen pikkusieluinen ja ilkeä sellainen”, Mika Kujala kertoo itselleen tärkeästä roolista.
”Kuoleman roolissa natsasi kaikki, mitä voin musikaaliroolilta toivoa. Biisit olivat hienoja ja sopivat äänialalleni, rooli oli liikunnallinen. Siinä sai myös tehdä kaikenlaisia temppuja, esimerkiksi käänteisen benji-hypyn.”
Turun Kaupunginteatterin Elisabeth oli ensimmäinen Suomessa nähty keskieurooppalainen draamamusikaali. Ohjaus ja lavasteet toteutettiin wieniläisten luonnosten pohjalta, mutta omilla mausteilla ja muutoksilla.
”Turussa keisarinna oli vielä itsenäisempi kuin Wienissä, miehet jäivät täysin hänen jalkoihinsa. Lavastuksen peruselementit olivat Wienistä tuttuja, mutta niiden luoma synkänkaunis tunnelma muistutti vielä enemmän maailmanlopun aikoja. Kultaus oli rapissut pois ja ylellisestä loistosta näki enää muistoja”, useita Elisabeth-tuotantoja nähnyt Laura Ulmanen kuvailee.
”Toisaalta minulle jäi sellainen vaikutelma, että esimerkiksi ilotalokohtauksesta ei ohjauksessa uskallettu ottaa kaikkea irti, etteivät yleisön vanhukset saisi sydänkohtausta.”
Musikaali-intoa
Musikaali herätti mielenkiintoa: puolet lipuista varattiin ennakkoon, ja ensi-illan jälkeen esitys sai kiitosta useilta kriitikoilta. Yleisökin otti Elisabethin lämmöllä vastaan.
”Näin musikaalin muistaakseni kaksi tai jopa kolmekin kertaa. Se on upean visuaalinen havisevasiipisine kuolemanenkeleineen ja jättikokoisine kruunuineen”, Kinnunen muistelee.
Moni katsoja innostui musikaalista fanitukseen asti.
Turun Kaupunginteatterin nettisivustolla testattiin 2000-luvun alkuvuosina keskustelupalstaa. Yleisö ei juuri kiinnostunut palstalle kirjoittamisesta – paitsi Elisabethin kohdalla. Elisabeth-aiheisia viestejä kertyi sivustolle satamäärin. Erityisesti suitsutettiin Kuolemaa.
”Teatterin nettisivuilla syntyi pitkiä keskusteluja Elisabethista. Siellä juteltiin hahmoista ja pohdittiin, kehtaako Suomessa mennä henkilökunnan ovelle hakemaan Mika Kujalan nimmaria”, Ulmanen kertoo keskustelusta.
”Palstalla tuli itsekin käytyä, kerran tai kaksi. Kommentteja oli kauhea määrä. Oli aika hämmentävää, että yhdestä jutusta tuli niin paljon positiivista palautetta”, Kujala sanoo.
Kujalan mukaan nimikirjoitusten metsästäjiin törmäsi vain satunnaisesti, mutta innokkaat katsojat muistivat ihailemaansa näyttelijää toisilla tavoilla.
”Mieleeni on jäänyt erityisesti lahjaksi saamani nalle, joka oli puettu Kuoleman asuun. Kuulemma muutamalla fanilla oli jopa Kujala on Kuolema -tekstillä varustetut rintanapit!” Kujala naurahtaa.
Menestyksen elementit
Kaikkiaan Elisabeth-musikaalin näki yli 49 000 katsojaa. Mika Kujala palkittiin vuonna 2006 sekä Turun kaupungin taidepalkinnolla että Turun teatterikerhon Naamio-reliefillä.
”Kyllä sitä itsekin tunsi onnistuneensa. Teos oli hieno ja kaikki elementit ensemblestä visuaaliseen puoleen toimivat. En tosin tiedä, mikä juuri omassa roolissani meni niin ihmisten ihon alle”, Kujala pohtii Elisabethin menestystä.
”Ei sitä oikeastaan voi analysoida. Jos olisi mahdollista sanoa, mistä menestys johtuu, kai sitten tekisi kaikki jutut siten.”
Tommi Kinnusella on teoriansa siitä, mikä musikaalissa kolahti.
”Pidin siitä, että esitys ei ollut kovin helppo eikä yksinkertainen. Massatuotantomusikaalit eivät vaadi katsojalta paljoa, mutta tämä oli erilainen. Ehkä meidän kannattaisi enemmänkin kokeilla saksalaiselta kulttuurialueelta tulevia tekstejä?”
Teksti: Siiri Liitiä
Keisarinna Elisabet
Elisabet (1837–1898) oli Baijerin herttuatar, Itävallan keisarinna ja Unkarin kuningatar. Hänet tunnetaan erityisesti kauneudestaan ja työstään Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian perustamiseksi.
Monien Wittelsbachin hallitsijasuvun jäsenten tapaan Elisabet kärsi mielenterveyden ongelmista. Ulkonäköään ja painoaan pakonomaisesti tarkkaillut keisarinna saattoi sairastaa anoreksiaa.
Elisabet kuoli 60-vuotiaana, kun italialainen anarkisti Luigi Lucheni iski viilan hänen sydämeensä.