Oopperan aikana päähenkilö käy muistelee oman elämänsä tapahtumia ja elää sen käännekohtia uudelleen. Tässä päivässä kiinni häntä pitää enää naapuritalon nuori tyttö, jolle päähenkilö etsii laatikoistaan omien lastensa vanhoja kiiltokuvia ja silkkinauhoja ja joka sen vuoksi kutsuu häntä koriaksi tädiksi.
Korian tädin todellisuus alkaa hämärtyä, vuodenajat sekoittua ja pihalla kasvava omenapuu kukkia kesken talven. Naapurin tyttö näkyy tuovan joulukukkaa, mutta koriaa tätiä ei päästetä ovesta sitä näkemään. Hän liimaa kiiltokuvat vaatteisiinsa, koristelee itsensä ja muistelee, miten näihin aikoihin lapsuudenkodissa jo kukki tuomi.
