Noita Nynnynenä joutuu pian näyttämään taitonsa noitien aikuistumisriitissä Kyöpelinvuorella. Noita Nynnynenää jännittää, sillä hän ei oikeastaan osaa mitään, ainakaan omasta mielestään. Noidan pitäisi olla pelottava, mutta Noita Nynnynenä pelästyy jopa omaa ilmettään harjoitellessaan irvistyksiä peilin edessä.
Lisää kauhua aiheuttaa noitamaailman julkkis, tähtinoita Nose, joka on myös saapumassa Kyöpelinvuorelle. Noita Nynnynenä vertailee itseään Noseen, joka lentää kristalliluudalla ja on kuin Beyoncé. Mukaan Kyöpelinvuorelle lähtee Noita Nynnynenän paras kaveri, Rotta. Suorasanaisella Rotalla on ikävä tapa vahingossa vesittää Nynnynenän hennot yritykset olla pelottava. Toisaalta ystävät saavat myös tukea toisistaan. Kun Rottaa kiusataan, löytää Noita Nynnynenä oman pelottavan puolensa. Pieni urhoollinen teko, ystävän puolustaminen, tuo Noita Nynnynenän taikavoimat näkyviin.
Kaikki noidat haluaisivat olla yhtä pelottavia kuin täydellinen Nose, mutta onko se edes mahdollista? Täytyykö kaikkien noitien olla samasta muotista? Esityksen näyttämömaailmassa arkinen ja myyttinen kohtaavat. Ajaton teema itsensä hyväksymisestä ja esityksen runsas symboliikka tarjoaa ajateltavaa niin pienemmille kuin isommillekin katsojille.
Esityksen valmistamista ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus, TOP-säätiö, Turun Teatterisäätiö ja Turun kaupungin kulttuuri- ja nuorisolautakunta.
Esityksen taustalla
Esityksen idea syntyi, kun freelancer-ohjaaja Veera Alaverronen ja Turun Kaupunginteatterin näyttelijä Ulla Koivuranta työskentelivät yhteisessä projektissa syksyllä 2021. Koivuranta kertoi luomastaan pelokkaan noidan hahmosta Alaverroselle, joka innostui ideasta:
“Minua kiehtoo tarinan teema riittämättömyyden tunteesta. Samaistuin monen muun tavoin kokemukseen siitä, ettei riitä sellaisena kuin on, vaan aina pitäisi olla jotain muuta. Nykyinen yhteiskuntamme ohjaa lapsia ja nuoria yhä nuorempana suunnittelemaan omaa tulevaisuuttaan. Oman identiteetin etsimiselle ei jätetä tilaa, vaan meitä pusketaan suorituskeskeisyyteen. Mietin myös usein, miten somen läsnäolo vaikuttaa lasten kasvuun. Näitä kysymyksiä halusin tutkia teatterin kautta, iloa ja huumoria unohtamatta.”
Alaverrosen työskentelyssä näkyy hänen taustansa psykologina; hänen esitystensä teemat käsittelevät usein mielen kerroksia. Noita, joka pelkäsi ammentaa psykologisen syvyytensä Carl Jungin varjon arkkityypistä, joka edustaa jungilaisessa teoriassa persoonallisuuden tukahdutettuja ja epämieluisia puolia. Kulttuurivaltakunta osk:n alla toimiva taiteellinen työryhmä tuntee hyvin toistensa näyttämökielen, mikä mahdollistaa yhteisen intuitiivisen työskentelyn ja sukelluksen alitajuntaan.
