Joel Mäkinen ei esitä sankarimiestä Gomez Addamsinakaan

Joeliin on voinut lähivuosina törmätä Pariisin Bordelleissa (Herttuan rooli Helsingin Kaupunginteatterin Moulin Rougessa), Broadwaylle naisena ujuttautuvana miesnäyttelijänä (päärooli Lahden kaupunginteatterin Tootsiessa) ja tänä syksynä Addamsien goottikartanon herrana Turun Kaupunginteatterissa. Turussa hän draamailee intohimoisena perheenisä Gomez Addamsina, mutta nyt Isänpäivän kunniaksi kyselimme, millainen rooli isyydellä on näyttelijän arjessa.

Joel, mitä syksyysi kuuluu?

Töitä ja perhe-elämää kuuluu, ja omakotitalon omistajuuteen totuttelua. Olen kiipeillyt katolla ja tutustunut talotekniikkaan ja eri lämmitysmuotoihin. On kiva alkaa ymmärtää niitä asioita. Onneksi meillä on ihan moderni omakotitalo, eikä goottikartano kuten täällä Turussa…

Niin, millaista on esittää Gomez Addamsia siellä goottikartanossaan? 

Upeata, Gomezin rooli nousee top kolmeen tekemistäni töistä. Siellä ovat myös Lahdessa tehty Jekyll ja Hyde, koska sehän on ihan kuningasrooli, ja Anastasian Gleb oli myös kiehtova pahishahmo. The Addams Familyssa parasta on sen lämmin perheteema, mutta myös hullu ja groteski kauhumaailma, jossa Gomezina saa revitellä. Musikaali tyylilajina tukee ihanasti sitä. Se on samalla överi ja totuudenmukainen. Vaikka Gomezin käytös on ihan äärimmäistä, tiedän, että minussa on potentiaali siihen samaan. On myös oikeasti koskettavaa laulaa teatterityttärelle ja -vaimolle.

Mistä uskot Addamsien suosion johtuvan? 

Addamsien maailma on vapauttava ja hyväksyvä, se varmasti viehättää. Olin kesällä New Yorkissa, ja se kaupunki on jotenkin musikaalin hengessä läsnä. Valtavassa metropolissa voi huoletta vapautua kaikista normeista, koska who cares.

Mikä sinusta on antoisinta The Addams Family -musikaalia tehdessä? 

Heittäytyminen Gomezin nahkoihin, koska hahmo on niin monipuolinen ja koko musikaalin liikkeellepaneva voima, pelinrakentaja ja moottori. Kun sen roolityön sai toimimaan, se antoi itselle koko ajan enemmän. Tanssi ei ollut minulle mitenkään luontaisin juttu, mutta treenaamisen kautta löysin itsestäni tanssijan ja komeljanttarin.

Millainen suhteesi on isyyteen?

Olen sataprosenttisesti family man. Pelkäsin kyllä isäksi tulemista ja vatvoin ja lykkäsin koko asiaa. Joku vapauden menettäminen siinä jännitti. Mutta se analysointi ei tuonut tuloksia. Minulle isyys olikin tosi kokemuksellinen asia ja tieni isäksi hyvin yksinkertainen; vauva annettiin syliini ja sain tehtävän tässä elämässä. Se oli kuin isku puulla päähän, tietämätön ukko opetteli saman tien vaihtamaan vaippoja. Oli jännä huomata, miten erilainen puolisoni polku äidiksi oli, siinä on niin paljon pidempi ja puhutumpi äitiyden traditio taustalla. Isyyden historia on aika lyhyt, ennen puhuttiin paljon vähemmän siitä, miten olla hyvä isä. Oma isäni on suuren ikäluokan edustajaksi tosi rakastava, pehmeä ja herkkä. Sitä samaa lämpöä ja läsnäoloa haluan tuoda omaankin isyyteni. Ja turvallisuuden ja hulluttelun tasapainoa. Miehenä ja isänä voi olla monenlainen, monella tavalla hyvä.

Olet freelancer näyttelijä ja keikkaileva muusikko. Miltä tuntuu lähteä töihin eri kaupunkeihin pitkäksikin aikaa?

Olen joo tottunut rundaamiseen. Työreissuissa kaipaan perhettä, se on iso hinta tästä ammatista, jota myöskin rakastan. Kompensoin poissaoloja olemalla tosi läsnä ja käytettävissä silloin kun olen kotona. Usein me pööpöillään lasten kanssa aamuisin, kun äiti vielä nukkuu. Laitan musat soimaan ja poika tanssii vaipoissaan, tai soittaa pientä ukuleleaan. Ja vaikka illalla on usein töitä, pääsen aamuisin viemään tyttäreni uimakouluun. Vieraassa kaupungissa töissä ollessa taas ehdin urheilla, nukkua, nähdä kavereita baarissa, katsoa rauhassa Andoria Disney Plussalta… Työ antaa välillä sellaisia vapauksia. Mutta ei sitä voita mikään, kun kotona oma hiiriperhe on samassa sängyssä pötköllään. Ja harvinaiset lauantaivapaat perheen kanssa on ihania!

Nykyajan taiteilijaelämä on erilaista kuin ennen, vai mitä? 

Ymmärrys keikkatyöstä on muuttunut. Nykyisin monille tekijöille on kunnia-asia olla isä ja sanoa kaipaavansa perhettään. Vanha myytti kaikkensa työlleen antavasta taiteilijamiehestä on mielestäni murrettu. Nuorena ihailemani Vesa-Matti Loiri taisi olla viimeisiä sellaisia maskuliinisia taiteilijaäijiä. Sellainen elämäntyyli voi nuorempana vetää puoleensa, mutta siinä on aina jotenkin yksinäinen pohjavire. Itse mieluummin sitoudun ja olen kotona. Ja voisin hyvin tehdä muitakin töitä, jos perhe-elämäni sitä vaatisi. Olen tyytyväinen, että taitelijaisyys on tässä ajassa erilaista kuin ennen.

Gomez on erittäin intohimoinen sanoissaan ja teoissaan, tuntuuko se tutulta? 

Ehdottomasti meissä on samaa. Puoliso on tottunut siihen, että rooleista myös tarttuu aina jotain kotiin. Gomezin osalta ne ovat onneksi hyviä juttuja. Kerran kun puoliso aamuhämärissä lastasi lapsia autoon, kajautin ovelta hyvästit muina gomezeina. ”Mi amore”, lähitienoo raikasi.

Mikä on teidän suurin eronne isänä? 

Gomesilla on musikaalissa sellainen salaisuus pidettävänä, että itse en ajaisi itseäni samaan kiipeliin, vaimon ja tyttären väliin. On minullakin kotona vahvatahtoisia naisia, mutta asiat pitäisi kuitenkin ratkaista suoraselkäisemmin.

Mitä omasta isyydestä pystyi ammentamaan tähän rooliin? 

Ehkä tunnesuhde rooliperheeseen on herkempi ja muodostui suoremmin. Anna-Maija Tuokon esittämän Mortician ja Gomezin välistä intohimoista dynamiikkaa on hauska esittää. Anna-Maija kyllä naureskeli, että palvominen ja palveleminen saisivat jatkua näyttämön ulkopuolellakin. Oikeassa elämässä perheroolit ovat tietysti moninaisemmat, me tarvitsemme läheisiltä eri aikoina eri asioita.

Ovatko lapsesi nähneet sinua lavalla? 

Tytär tulee katsomaan The Addams Familya keväällä. Lapset on tottuneet isän iltapuheluihin tauoilta, välillä olen videopuhelussa Gomezina, välillä sotilaana tai Tootsien korkkareissa ja maskeissa naisena. He todella näkevät minusta eri puolia.

Mitä lapsesi ajattelevat työstäsi? 

Se on meidän normaali, eivät he sitä vielä juurikaan osaa muihin vertailla, vaikka huomaavatkin poissaoloni. Odotan kyllä, että saan lapset mukaan teatteriin. Jännä nähdä sitten joskus, mikä heitä alkaa vetää puoleensa. Lapsilleni näyttelijyys on yksi ammatti ja äidin työ on toinen. Vielä he eivät tiedä, miten vapauttavia ja hienoja asioita näyttelijänä pääsee tekemään erilaisten roolien suojissa.

Onko teillä isänpäiväperinteitä?

Lapset ja vaimo tuovat aamupalan ja sunnuntaihesarin sänkyyn. Sitten me ollaan käyty Oulunkylässä napolilaisella pizzalla. Ja sunnuntai on meillä saunapäivä, se on esiintyjän traditio se, etenkin nyt kun olen talollinen.

Millaisia oppeja sinä haluat välittää jälkikasvullesi? 

Rakkautta ja rajoja, haluan opettaa kummatkin puolet asioista. Olen ollut ennen huoleton pelleilijä ja viuhahtelija, mutta nyt sitä alkaa kyseenalaistaa omia nuoruuden tekemisiä, kun miettii enemmän lasten kautta asioita. Mutta haluan silti näyttää lapsille, että isän kanssa voi myös revitellä! Ja yksi tosi tärkeä asia minulle on lapsille lukeminen, se on minun missioni. Usein kun tullaan päiväkodista, lapset ovat väsyneitä ja purkavat tunteitaan. Silloin otan heidät kainaloon ja luen. Siinä rauhoitutaan yhdessä. Kirjojen turvallisen maailman haluan välittää lapsilleni, se pysyy aina mukana. Kirjasto on älytön keksintö, se on antanut minulle ja meille ihan hirveästi.

Addamsit haastavat määrittelemään uudestaan sen, mikä on normaali perhe. Miten se viesti resonoi sinussa? 

Minultahan puuttuu perus heteroperhekuvaelmasta vain koira, mutta viesti resonoi ehdottomasti. Yhteiskunta asettaa aika tiukat raamit ja olen saanut osani homottelusta nuorena. Se on aika kornia, miten rajoittunut miehen mallikin on ollut. Itselläni se oli kyllä väljempi, meillä sivarius ja taiteilijuus oli ok valintoja. Tuntuu, että ikä ja sukupuoli ovat onneksi käsitteinä nyt väljemmät, se on muuttunut. Ja nyt on monenlaisia perheitä, joissa olennaisinta on rakkaus, eikä se, minkälainen porukka sen perheen muodostaa.

Miksi lippu The Addams Family -musikaaliin olisi hyvä joululahja isälle?

Tämä on tosi laadukas ja rahanarvoinen lahja. Teatterissa käyntihän on ylevöittävä kokemus kenelle tahansa, ihmiset kaipaavat sellaisia elämäänsä.  The Addams Family on satu, ja kuitenkin osin tosi. Gomezista voi ottaa oppia, millainen mies ja isä voi ainakin hullutellessaan olla.

Joel Mäkinen

• Isä: Aviopuoliso ja isä kahdelle pienelle lapselle.
• Näyttelijä: Valmistunut Teakista ja Sibelius-Akatemiasta. Näytellyt esimerkiksi musikaaleissa We Will Rock You Helsingin Jäähallissa, Anastasia Tampereen Teatterissa, Dingo Rauman Teatterissa, Tootsie Lahden Kaupunginteatterissa ja Moulin Rouge Helsingin Kaupunginteatterissa.
• Turku-lover: Vieraillut Turun Kaupunginteatterin Seitsemän veljestä -draaman Timona vuonna 2017 ja hurmaa kevään 2026 loppuun asti The Addams Family -musikaalikomedian Gomezina.
• Muusikko: Soitti aiemmin Pimeys-yhtyeessä ja on nykyisin Joel Herttua -yhtyeen laulaja, kosketinsoittaja, säveltäjä ja sanoittaja.