Mikko Koukin kuulumiset työvapaalta
”Vaikka olen koko ajan tehnyt töitä, tämä vuosi on ollut erilainen. En ole ollut niin kiinni päivittäisjohtamisessa ja kokouksissa, vaan olen päässyt kirjoittamaan reissun päällä. Tein vuoden aikana sellaisen aikuisten interrailin. Teki hyvää nähdä maailmaa ja ihmisiä muuallakin, kuin tutuissa arkiympyröissä. Uskon, että työskentely-ympäristö vaikuttaa siihen, millaista materiaalista tulee, vaikka se ei ihan suoraan näkyisikään teoksessa.”
Mikko Koukin päätyö on vuodesta 2014 asti ollut toimia Turun Kaupunginteatterin teatterinjohtajana, jonka vastuulla ovat taiteelliset linjaukset. Hän oli ennen vuoden 2025 kestävää työvapaataan mukana valmistelemassa myös viereen rakentuvan musiikkitalo Fuugan ja teatterin yhdistymistä.
Mitä töitä teit työvapaasi aikana?
”Ohjasin esitykset Seinäjoella, Tampereella ja Savonlinnassa. Ja viimeistelin Turun Kaupunginteatteriin tulevan työpaikkakomedia Sohvan käsikirjoitusta yhdessä Arton [Valkama] ja Satun [Rasila] kanssa ja valmistelin Turkuun tulevaa oopperaohjaustani Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho. Sitten olin mukana tekemässä kuunnelmaa Murha Ahvenmaalla, joka toteutettiin kolmella kielellä. Näitä nyt ainakin.”
Oletko valmis palaamaan Kulttuurirantaan?
”Kulttuurirannan valmistelu alkoi niin hyvissä ajoin, että ehdin olla siinä mukana. Mutta sekä se rakennustyömaa että koko projekti on edennyt vuoden aikana valtavasti. Tulen kyllä hyvillä fiiliksillä ja täynnä intoa takaisin. Odotan, että vastassa on vähän erilainen, isompi työyhteisö ja pääsen tutustumaan kaikkiin uusiin ihmisiin.”
Oletko luonteeltasi multitaskaaja?
”Olen aina tehnyt monia erilaisia töitä päällekkäin. Kaikki on niin kiinnostavaa! Nyt monipuolisesta tekemisestä on tullut meidän alalla ihan tavallista, kun työmahdollisuudet ovat monella ammattilaisella kiven alla. Erilaisiin asioihin tarttuminen on tässä ajassa pelkästään eduksi. Olen tyytyväinen oman työpaikkani antamasta joustosta. Työelämä taipuu, kunhan valmistelee asiat hyvin.”
Miksi tällainen irtiotto päätyöstäsi?
”Olen itse asiassa aina tarvinnut sitä, että teen töitä erilaisten ihmisten kanssa ja vähän eri ympäristöissä. Saan siitä uudenlaista ajattelua ja näkemystä. Se voi näkyä teoksissa viiveellä, mutta tuo heti intoa tekemiseen ja opettaa näkemään ennen kaikkea omat työtapansa toisin. Siksi meilläkin taiteellinen työporukka kiertää välillä yhteistöissä, tekemässä toisiin teattereihin. Kannustan ehdottomasti siihen.”
Kevään ensimmäinen ensi-ilta on Sohva, kerro siitä?
”Me olemme Arton ja Satun kanssa työskennelleet yhdessä pitkään, pari vuosikymmentä. Sinä aikana meille on kertynyt niin paljon naurattavia havaintoja ja absurdejakin juttuja kerrottavaksi, että oli ihan selvää, että tällainen teatteriin sijoittuva työpaikkakomedia on tehtävä. Nyt koitti sen aika päästä näyttämölle. Tulkaa katsomaan, millaista teatterijohtajan työ on. Ei, vitsi vitsi, komedia kertoo asioista, jotka toistuvat uskoaksemme aika samanlaisina kaikilla työpaikoilla, on erilaisia väärinymmärryksiä ja rikkinäistä puhelinta.”
Sinulla alkaa keväällä oopperaohjaus, kolmas kerta toden sanoo?
”Joo, Punaista viivaa ja Viimeisiä kiusauksia oli hieno tehdä. Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho on tosi poikkeuksellinen ooppera genressään. Se on sellaista eeppistä teatteria, jossa näkyvät Bertolt Brechtin vahvat teesit ja Kurt Weillin aivan omantyylisensä musiikki. Ohjaan heidän teostaan ensimmäistä kertaa ja se on tyyliltään itse asiassa tosi kaukana siitä, mitä olen aiemmin tehnyt. Se on minulle itselleni tosi kiinnostavaa – ja varmaan yleisöllekin. Tätä oopperaa ei ole esitetty koskaan Turun Kaupunginteatterissa, ja harvoin muuallakaan Suomessa, vaikka saman tekijäkaksikon Kolmen pennin ooppera meillä joskus meni.”
Eroaako oopperan tekeminen teatterista?
”Maailma ja oopperan tekemisen kulttuuri on erilainen. Siinä mennään enemmän musiikin ehdoilla, se on ykkösprioriteetti ja määrittää fiilistä. Ohjauksellisesti musiikki toisaalta raamittaa hyvin tekemistä ja antaa sille rytmin. Mahagonnyssa oopperan libretto, eli tarina on sopivan kummallinen. Kävin katsomassa sen Hollannissa ja tammikuussa näen sen myös Berliinissä, sillä on hyvä nähdä, miten eri tavoin sitä on lähiaikoina käsitelty. Nythän tämä teos on selvästi noussut uudestaan pinnalle.”
Mistäköhän kiinnostus Mahagonnyyn johtuu?
”Eläminen yltäkylläisyyden keskellä ja jatkuva nautintojen hakeminen osuu tämän ajan ihmisiin. Meillä on täällä kaikkea, täydellisiä kaupunkeja, joista saa mitä vaan haluaa. Juuri sellaista Mahagonnysta yritetään rakentaa, vaikka teos on kirjoitettu jo sata vuotta sitten. Nyt me tiedämme, ettei maapallon kantokyky riitä pitämään yllä tällaista unelmaa. Eikä se toimi Mahagonnyssakaan, vaan yhteisö romahtaa omaan ahneuteensa. Vaikka saisit rahalla mitä vaan, et voi ostaa sisältöä itseesi ja täyttää tyhjyyden tunnetta nautinnoilla. Mahagonny voi näyttäytyä jokaiselle silti erilaisena, tulkaa kokemaan sekin!”
