Pasi Lampelan ohjaajan sana

Draamassa on jotain ainutlaatuista taidelajien joukossa. Draaman avulla, draaman kautta, voimme tavoittaa jotain olennaista inhimillisen kokemusmaailman ja aikamme ilmiöiden välisistä jännitteistä, ja kokea ne yhdessä, samassa tilassa, ilman digitaalista viestintäteknologiaa. Mitä paljastuu, kun katsotaan kulissien taakse? Miksi joku toimii niin tai näin, vastoin järjellisiä etujaan? Millaiset voimat purkautuvat, kun nämä ja nämä tekijät vaikuttavat yhtaikaa?

Olen kirjoittanut ja ohjannut draamaa kohta kolmekymmentä vuotta, ja onnistunut pysyttelemään vaihtuvien muoti-ilmiöiden ulkopuolella. Syntyipä esitys omasta näytelmästäni tai tunnetusta klassikosta, pyrkimykseni on luodata yhteiskunnallisten valtarakenteiden sisäistettyjä vaikutuksia.

Päällikkö lähti liikkeelle parista isosta ja polttavasta kysymyksestä: mitä tapahtuu, kun arvostettu ja kunnianhimoinen poliisi liittoutuu rikollispomon kanssa? Mikä saa hänet sekaantumaan huumebisnekseen?

Näytelmän protagonisti Kalle Hammar on saanut kaiken, mutta kokee jääneensä jostain olennaisesta paitsi; jostain niin olennaisesta, että hyvitys on saatava, keinolla millä hyvänsä, maksoi mitä maksoi. Hänellä ja hänen vaimollaan on unelmia. Itse asiassa kaikilla näytelmän henkilöillä on, tai ainakin he havahtuvat tiedostamaan, etteivät ole uskaltaneet unelmoida, ja kaikki joutuvat kamppailemaan inhimillisyytensä puolesta raadollisessa todellisuudessa.

Rahan ja vallan maailmassa unelmat degeneroituvat, sielu on myytävä ja velat maksettava. Kukaan ei selviä vammoitta, joku ei edes hengissä. Voisinko itse hairahtua samanlaisissa olosuhteissa, vastaavan tilaisuuden koittaessa? Voisitko sinä?

Kirjailija-ohjaaja Pasi Lampela