Pasi Lampela, miksi Kunnia?

Pasi Lampela, miksi kirjoitit tämän näytelmän? Vastaako se johonkin tarpeeseen tässä ajassa?

Yksi aikamme näkyvimmistä ilmiöistä niin yksityisemmillä kuin yleisemmilläkin tasoilla on syntipukkien etsimisen tarve. Elämme valtavien teknologisten ja taloudellisten järjestelmien armoilla, ja koemme voimattomuutta ja vieraantuneisuutta. Voimattomuus ja vieraantuneisuus – oma paha olo – on niin suurta että sen kohtaaminen ja laajempien syiden analysoiminen tuntuu ylivoimaiselta ja siksi hairahdutaan helposti syyttämään muita, etsimään syntipukkeja. Syytökset, mustamaalaukset ja julkiset lynkkaukset ovat arkipäivää työpaikoilla, somessa ja mediassa. Erilaiset huutokuorot synnyttävät ja provosoivat toisiaan. Aihe sinänsä on ikivanha, mutta nyt se tuntui erityisen ajankohtaiselta. Halusin kirjoittaa aiheesta pienen yhteisön, lähipiirin, kautta, jotta sen vaikutukset ja inhimillinen hinta tulisivat mahdollisimman selkeästi esiin.

Miten kunnia näyttäytyy näytelmän henkilöiden elämässä?

Näytelmässä sorrutaan kunniattomiin tekoihin, valheisiin ja hätiköityihin tuomioihin. Siinä puolustaudutaan kunnianloukkausta vastaan, ja pohditaan myös miehisen kunnian pelastamisen vaatimusta.

Mitä on toksinen maskuliinisuus ja miksi se kiinnosti sinua aiheena?

En itse käyttäisi toksisen maskuliinisuuden kaltaisia muodikkaita termejä. Monet tämänkaltaiset termit ovat alkaneet elää omaa elämäänsä ja usein tuntuu että trendikäs fraseologia korvaa aidot havainnot, tutkitun tiedon ja kokonaisvaltaisemman tulkinnan ajan ilmiöistä. Kunniassa ei ole niinkään kysymys naisista ja miehistä, hyvistä tai pahoista, vaan aidoista, ristiriitaisista ihmisistä, joilla kaikilla on omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Kaikilla meillä on potentiaalia niin hyvään kuin pahaan. Olennaista olisi uskaltaa kohdata ja tiedostaa omia motiiveja, ja hahmottaa ihmisten ja yhteisöjen välistä dynamiikkaa ilman keinotekoisia ja vihamielisiä vastakkainasetteluja. Vain syvempi ymmärrys vapauttaa meidät. Teatterin tehtävä on näyttää miten asioiden ei kuuluisi mennä, ja saada ihmiset pohtimaan mitä he voisivat tehdä omassa elämässään moiselta välttyäkseen.

Taiteiden yön avoimissa harjoituksissa yleisö viihtyi ja nauroikin. Mistä esityksen huumori syntyy?

Vaikka Kunniassa riittää draamaa, siinä on paljon myös huumoria. Huvittavuus syntyy näytelmän tilanteiden tunnistettavuudesta, kiperyydestä ja tietyistä avainrepliikeistä. Erityisesti isän ja teinitytön, mutta myös miesten välisen kukkotappelun tiimellyksessä ihan varmasti moni kokee tuttuja hetkiä. Kari-Pekka Toivosen johdolla näyttelijäryhmä tekee poikkeuksellisen antaumuksellista työtä.

Aihe on kuitenkin raskas ja ristiriitainen, miten varmistat työryhmän hyvinvoinnin?

Olennaista on että näytelmän tarina käänteineen on työryhmän hahmotettavissa. Että henkilöiden suunnat, keskinäiset suhteet ja sisäinen motivaatio ovat tunnistettavia, ja aiheesta on jaettavissa tavalla tai toisella omia kokemuksia, ja sen yhteyksiä hyvinkin erilaisiin viitekehyksiin on nähtävissä. Silloin voimme keskittyä työhön. Kunnia ei vastaa kaikkiin kysymyksiin, ja katsojalle jää oma vastuunsa tapahtumien tulkinnassa, mutta kun työryhmä tietää mitä tekee, hyvinkin kuumottavissa näyttämötilanteissa työskenteleminen on mahdollista ilman että fiktiivinen ahdistus valtaa “todellisuuden”. Työilmapiirin täytyy olla turvallinen, rohkaiseva ja vuorovaikutuksellinen, niin päästään parhaaseen lopputulokseen.

Olet sanonut, että kirjoitat siitä mitä näet; miten omakohtainen näytelmä Kunnia on?

Olen elänyt hankalan teini-iän, mutta myös kasvattanut kaksi omaa lastani heidän oman elämänsä alkuun, joten tiedän jotakin murrosiän ja maskuliinisen toimintakulttuurin suhteista. Olen löytänyt uuden parisuhteen ja rakastunut viisissäkymmenissä. Lisäksi olen joutunut julkisen kiusaamisen ja mustamaalaamisen kohteeksi, joten tiedän siitäkin yhtä ja toista, vaikka aihepiiri ei ollutkaan sama, kuin näytelmässäni.

Kenen erityisesti toivoisit näkevän esityksen, miksi?

Suosittelen Kunniaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita laadukkaasta ajankohtaisesta draamasta ja loistavasta näyttelijäntyöstä. Kari-Pekka Toivonen tekee upean roolin Raimona. Teatterikoululainen Ella Lymi on todellinen löytö Ellin tulkitsijaksi, hän elää työtään joka solullaan. Kirsi Tarvainen on Turun Kaupunginteatterin tähtiä, voimanainen, jonka näyttämöllinen läsnäolo hakee vertaistaan. Puhumattakaan Mikko Koukista, joka palaa näyttämölle seitsemäntoista vuoden jälkeen, ja tekee herkullista työtä. Esityksestä löytyy inhimillistä tunnistettavuutta, ja jännitteitä ja yllättäviä käänteitä loppumetreille asti.

Kunnian kantaesitys nähdään Turun Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä 31.8.2022. Osta liput.