Oopperaa ensikertalaiselle
Oopperaa teatterissa
Teattereilla on suomalaisen oopperan historiassa merkittävä asema. Jossain mielessä voidaan sanoa, että Suomi sai oopperalaitoksen vasta, kun Suomen Kansallisooppera muutti uusiin tiloihin täysikokoisen oopperatalon valmistuttua Helsingissä vuonna 1993. Tätä ennen oopperaa esitettiin Suomessa mm. Helsingissä Aleksanterin teatterissa, ja ennen itsenäistymistä Kansallisteatterissa. Turussa historiallinen oopperatoiminta oli huipussaan 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, jolloin Turun Soitannollisen seuran orkesteri esitti mm. klassikko-oopperat Don Giovanni, Faust ja Pajatso.
Onkin siis enemmän kuin luontevaa, että Turun Kaupunginteatterissa yleisö pääsee tänä talvena nauttimaan pitkän tauon jälkeen myös oopperasta. Edellisen kerran talossa on esitetty oopperaa viime vuosituhannen puolella, kun tšekkiläisen säveltäjän Leoš Janáčekin ooppera Ovela kettu nähtiin päänäyttämöllä Kirsti Sirasten ja Hannu Heikkilän suomennoksena vuonna 1999.
Mistä kaikki alkoi?
Oopperan voisi yksinkertaisimmillaan määritellä musiikilla säestetyksi näyttämöteokseksi, jonka dialogi lauletaan. Ooppera taiteenlajina syntyi Italiassa 1500- ja 1600-lukujen taitteessa. Ensimmäisenä oopperana pidetään Jacopo Perin (1561-1633) säveltämää Daphnea (1597), jonka tarkoitus oli elvyttää antiikin Kreikan tarinankerrontaperinnettä musiikin avulla. Aluksi oopperat perustuivatkin traagisiin tai sankarillisiin antiikin taruihin. Oopperassa suurellisuus ja dramaattisuus on ollut mukana alusta asti, sillä esimerkiksi varhaisen oopperan merkkisäveltäjä Claudio Monteverdi (1567-1643) suosi oopperoissaan suurta orkesteria, jonka hän uskoi lisäävän draamaa. Kuitenkin dramaattisen ja vakavan oopperan, opera serian rinnalle kehittyi nopeasti myös koominen oopperan tyylilaji, opera buffa.
Italiasta ooppera levisi myös muihin Euroopan maihin, erityisesti hovien kautta. Nykyään myös esimerkiksi saksalainen ooppera ja sen merkkiteokset ovat maailmankuuluja. Oopperan levitessä ja kehittyessä taiteenlaji uudistui ja sen tekijät ammensivat ideoita kansallisista ja kulttuurisista erityispiirteistä ja tarinoista.
Ooppera Suomessa
Suomessakin on esitetty erilaisia musiikkinäytelmiä pitkään, vaikka aluksi kehitystä jarrutti jälkikäteen omituiselta vaikuttava määräys; Ruotsin vallan aikana kuninkaallinen majesteetti oli kieltänyt julkiset näytelmät kaikissa ruotsalaisissa yliopistokaupungeissa lukukausien aikana. Määräys koski siis Turkuakin, joka oli vielä 1700-luvulla Suomen suurin kaupunki ja musiikkielämän keskus. Matkustavat seurueet saivat esittää näytelmiä kuitenkin Helsingissä ja muissa kaupungeissa, joissa ei ollut korkeampaa koulua. Myös musiikkipitoisia näytelmiä esitettiin, ja välillä seurueiden mukana on saattanut kulkea myös pieni orkesteri, mutta toisinaan esitysten yhteydessä on soitettu ainoastaan kulissientakaista fortepianoa.
1800-luvulle tultaessa ja Suomen siirtyessä Venäjän vallan alle mahdollisuudet suomalaisen oopperan kehitykselle kasvoivat. Nuottien saatavuus oli parantunut jo pitkään, ja Turussa Soitannollinen seura ryhtyi aikalaislähteiden mukaan pitämään oopperapäiviä. Lisäksi seuran orkesteri harjoitteli amatöörilaulajien kanssa 1800-luvun alussa muutamia yksinkertaisia näytelmiä, jotka esitettiin yleisölle.
Suomessa on myös tehty omaa oopperaa jo yli 170 vuotta. Ensimmäisenä suomalaisena oopperana pidetään Fredrik Paciuksen säveltämää Kaarle-kuninkaan metsästystä (Kung Karls jakt), joka kantaesitettiin 24.3.1852. Ooppera sai innostuneen vastaanoton, ja se esitettiin yhdeksän kertaa. Pacius oli saksalaissyntyinen, mutta teki merkittävän osan musiikkiurastaan Suomessa. Onkin merkillepantavaa, miten ensimmäinen suomalainen ooppera on saksalaissyntyisen säveltäjän ruotsinkieliseen tekstiin laatima teos, jonka aihe on kansallinen ja Suomen historiaan liittyvä.
Paciuksen jälkeen lukuisat suomalaiset säveltäjät ovat kokeilleet siipiään myös oopperan parissa. Erkki Melartin sekä Leevi Madetoja, ja myöhemmistä säveltäjistä vaikkapa Tauno Pylkkänen ja Aulis Sallinen ovat tunnettuja oopperoistaan, mutta löytyypä myös esimerkiksi Jean Sibeliuksen tuotannosta yksi ooppera.
Uutta oopperaa sävelletään ja tehdään edelleen ympäri maailmaa, ja myös vanhoja teoksia esitetään aktiivisesti. Suomalaisista nykysäveltäjistä mm. Kaija Saariaho on säveltänyt useita oopperoita, ja ooppera taiteenlajina puhuttelee yhä uusia yleisöjä.
Lähteet:
Dahlström, Salmenhaara 1995: Suomen musiikin historia 1 – Ruotsin vallan ajasta romantiikkaan. Porvoo: WSOY
Elmgren-Heinonen, Björklund, Niemi 1959: Suuri musiikkikirja. Helsinki: Otava
Heiniö, Jalkanen, Lappalainen, Salmenhaara 1994: Suomalaisia säveltäjiä. Helsinki: Otava
Haapakoski, Heino, Huttunen, Lampila, Maasalo 2002: Suomen musiikin historia – esittävä säveltaide. Jyväskylä: WSOY
Woodstra, Brennan, Schrott 2005: All Music Guide to Classical Music. San Francisco: Backbeat Books
Tutustu myös oopperasanastoon!
Punainen viiva ensi-illassa 26.1.2023.