30 vuotta teatteriasiamiehenä

”Kai se syvää rakkautta teatteriin on, kun enhän minä kerää ryhmiä urheilukisoihin, vaikka joskus lentopalloa harrastinkin”, jatkaa Maarit miettiessään syitä siihen, miksi haluaa mainostaa teatterien esityksiä ja varailla lippuja niihin muille ihmisille. Teatteri on ollut läsnä hänen elämässään monessa käänteessä lukion näytelmäkurssin vetämisestä ja treffeistä aina runo- ja lauluryhmä Alleihin liittymiseen ja harrastajateattereissa näyttelemiseen asti. Ura äidinkielenopettajana voinee vaikuttaa myös siihen, että ryhmän vetäminen ja varaussäätö hoituvat häneltä kuin luonnostaan. Maarit vilauttaa haastattelun alussa paperiarkkia, jolle on printattu esityspäivät ja paikkanumerot ja kirjoitettu varaajien nimiä niiden viereen.

KNOPPITIETO: Turun Kaupunginteatterin asiamiestoiminnassa on vuosittain mukana noin 50 ryhmävaraajaa. He saavat teatterilta ennakkotietoa tulevista esityksistä ja voivat varata niihin paikkoja ennen kuin ne tulevat yleiseen myyntiin. Monet myyvät lippuja omille työyhteisöilleen tai harrastusseuroilleen. Asiamiesten saamat edut on porrastettu sen mukaan, miten paljon katsojia he tuovat vuosittain. Mukaan toimintaan pääsee, kun minimimäärä 50 lippua vuodessa täyttyy.

Miten tämä asiamieshomma sinulla toimii?

Olen kerännyt pitkän sähköpostilistan teatterista kiinnostuneista ja kerron varaamistani esityksistä sitä kautta. En varmaan puhukaan muusta kuin teatterista ihmisten kanssa, ja aina välillä joku kiinnostuu ja tulee kerran jos toisenkin. Mukana on väkeä alkuajoista asti. Olen asiamiehenä myös Tampereen ja Helsingin isoissa teattereissa ja konserttitalolla.

Nykyisin se on niin helppoa, kun kaikki varailu hoituu sähköisesti, eikä tarvitse olla näytöksissä paikan päällä maksamassa tai jakamassa niitä lippuja. Muuten toiminta on pysynyt aika samana. Parasta siinä on päästä asiamiestilaisuuksiin kuulemaan esitysten esittelyjä jo ennen niiden julkistusta. Siinä on ikään kuin sisäpiirissä ja tapaa ohjaajia ja muita teatterintekijöitä.

Tuot vuosittain meille tuhatkin katsojaa. Kuka on ykkösseuralaisesi näytöksiin?

On se silti aina oma mies. Hänen kanssaan käytiin aikoinaan treffeillä Turun Kaupunginteatterissa katsomassa Rentun Ruusua (1995). Lopulta näimme sen kolmesti ja sen jälkeen teatterielämää on jaettu tiiviisti yhdessä rampin molemmin puolin. Hänen mukanaan parisuhteeseen tuli posliinipossukokoelma, minun mukanani teatteri.

KNOPPITIETO: Turun Kaupunginteatterilla oli ollut asiamiesrinki jo ennen kuin Maarit tuli mukaan siihen vuonna 1994. Tuolloin toimintaa oltiin aktivoimassa uudelleen ja teatteri lähestyi kirjeitse paikallisia työyhteisöjä, eläkeläiskerhoja ja harrastusseuroja. Maarit toimi silloin Raision Palloseuran hallituksen sihteerinä ja tarttui heti tarjoukseen ryhtyä asiamieheksi.

Mikä sai sinut ryhtymään asiamieheksi?

Olin jo valmiiksi kiinnostunut teatterista ja äidinkielenopettajana opetin myös näytelmäkurssia. Saan opiskelijoita teatteriin edelleen säännöllisesti kollegoideni kautta. Teatteri oli siis osa työtäni ja vapaa-aikaani ja halusin nähdä sitä mahdollisimman paljon.

Entä mikä on saanut sinut jatkamaan asiamiehenä jo 30 vuotta?

Lippujen varaajat ovat tärkein syy siihen, miksi tätä asiamiestoimintaa haluaa ja jaksaa tehdä. On ilo nähdä, että kulttuuri kiinnostaa ja ilahduttaa ihmisiä. Varaaminen on tullut koko ajan helpommaksi ja oma tiedotuslistani kasvanut. Lippujen varausmahdollisuus ennen muita varmistaa, että pääsen itsekin hyville paikoille katsomoon ja saan välillä kutsuja ensi-iltoihin. En enää jaksaisi katsoa esityksiä takarivistä. Asiamiehenä tutustuu tekijöihin, näkee joskus harjoituksia ja tietää sisäpiiriläisenä vähän enemmän kuin tavallisena katsojana. Tulee fiilisteltyä enemmän.

Tähän liittyy pelkästään positiivisia asioita. Ihmiset ovat innoissaan, ja joka vuosi heitä tulee lisää enemmän kuin jää pois. On kiva kuulla kiitosta varaajilta, että ”oli niin ihanat paikat” ja ”en ois tätäkään esitystä itse hoksannut”… Suosittelussa minulla on kyllä käytössäni oma vastuuvapautuslauseke; teatterin suhteen olen tosi kritiikitön. Teatteri ansaitsee minusta aina kaikki kehut, vain pari kertaa olen pudistellut päätäni katsomossa. Kohdistan silti suosituksiani eri tavalla esimerkiksi lapsiperheille ja musiikin ystäville.

Mikä saa ihmiset varaamaan lippuja sinun kauttasi?

En enää edes tunne heitä kaikkia, mutta uskoisin, että kyse on helppoudesta. Asiakkailleni on tärkeää kuulla esityksistä aikaisessa vaiheessa ja että paikat ovat hyvät. Kerron esityksistä minusta kiinnostavimmat asiat ja huolehdin varauksista heidän puolestaan.

Sitten siirrytään pääasiaan, mitkä ovat olleet merkittävimpiä teatterihetkiäsi?

Tampereen Popteatterin Hair-musikaali vuonna 1969 oli ensimmäinen kunnon teatterikärpäsen puraisuni, olin silloin teini-ikäinen. Me menimme Raumalta musiikinopettajan kanssa bussilla katsomaan sitä ja sen jälkeen harjoiteltiin kavereiden kanssa niitä tansseja ja kuunneltiin soundtrackia vinyyliltä. Myöhemmin 1975 kun muutin Turkuun näin Seitsemän veljestä, ja se oli menoa se. Tykkäsin myös Lauri Maijalan vuoden 2017 versiosta veljeksistä.

Näistä viime vuosien esityksistä Cabaret-musikaali (2020) teki vaikutuksen jo ennen kuin näin sen. Ohjaaja Jakob Höglund ja pukusuunnittelija Heidi Wikar kertoivat siitä meille ennakkoon asiamiestilaisuudessa ja he olivat kuin puoli metriä irti lattiasta puhuessaan. Mietin, että jos esitys on puoliksikaan niin hyvä kuin tämä esittely, niin se on tosi hyvä! Ja se oli. Näin sen viisi kertaa.

KNOPPITIETO: Teatteri kutsuu vuosittain asiamiehensä kuulemaan ajankohtaisista uutisista ja tulevista esityksistä suoraan tekijöiltä ja palkitsee samalla ahkerimmin lippuja välittäneitä. Näissä asiamiesjuhlissa ryhmänvetäjät, myynti- ja markkinointitiimi ja muut teatterintekijät tapaavat toisiaan ja vaihtavat kuulumisia.

Esityskuva Cabaret-musikaali, 2020, kuvaaja Otto-Ville Väätäinen.

Ketkä ovat suosikkiohjaajiasi?

Mainitsemani Jakob Höglund ja Lauri Maijala ainakin. Lisäksi Pasi Lampela ja Juho Mantere. Arvostan monia naisohjaajiakin, mutta nämä neljä tulivat ihan ensimmäisenä mieleeni. Ihailen sitä, kuinka ihmiset keksivätkin kaikkea tuonne näyttämölle.

Mikä on ihan ensimmäinen teatterimuistosi?

Ihan ensimmäinen teatterikäyntini pikkutyttönä oli joissain iltamissa yhdessä isovanhempieni kanssa. Siinä esityksessä oli hammaslääkäri ja potilas, jolta vedettiin irti jättihammas. Se sai minut pelkäämään hammaslääkäriä, mutta ei onneksi teatteria. Sen jälkeen olen päätynyt ohjaamaan, näyttelemään ja ollut tekniikkapöydänkin takana. Siksi katson joskus esityksiä tekijän näkökulmasta, ikään kuin oppitunteina itselleni.

Mitkä ovat parhaita Turun Kaupunginteatterissa näkemiäsi esityksiä?

Cabaretin jo mainitsin ja molemmat Seitsemän veljestä, joita oli hauska vertailla, kun ne olivat keskenään niin erilaiset. Juho Mantereen Rakkaani, Conan Barbaari (2020) ja Tuntematon sotilas (2023) olivat loistavia, näin ne monesti ja tulisin katsomaan yhä uudestaan.

Sitten joskus Sopukassa oli En kerro satakielistä (2001), jossa Jukka Rasila esitti vankilanjohtajaa vaaleanpunaisessa paidassaan, se oli yksi karmivimmista roolisuorituksista ikinä. Tuntui, että ihmisellä on oltava joku pahuus sielussaan, kun voikin esittää yhtä aikaa niin hyvää ja pahaa. Ja sieltä alkuvaiheista Rentun Ruusu osui, koska Irwinin musa oli omaa nuoruuden musiikkiani ja Vexi Salmi itse tuli kertomaan asiamiehille esityksestä.

Niskavuoren nuori emäntä vuonna 2020 jäi mieleen Minna Hämäläisen hienon roolin takia. Oli ikävää, kun sen kausi jäi koronan takia kesken. Komedioista Näytelmä joka menee pieleen (2018) oli minusta läpihauska, ja seuraavaksi odotan näkeväni Vaimoni on toista maata tänä kesänä Emma Teatterissa, se on tosi hauska teksti.

Esityskuva Niskavuoren nuori emäntä, 2020, kuvaaja Otto-Ville Väätäinen.

Vaikuttaako oma mielipide esityksistä myyntiisi?

Alan myydä esityksiä jo paljon ennen kuin ne ovat varsinaisesti olemassa ja vahvistan lippumäärän noin kuukautta ennen ensi-iltaa. Esityksen näen yleensä ennakkonäytöksessä. Se olen huomannut, että hyvä kritiikki poikii minulle lippukyselyitä, mutta huonon takia ei lippuja peruta. Teatterin markkinoinnista asiamiehet saavat onneksi paljon tietoa jo ennakkoon ja myynnissä autetaan aina kun meille tulee kysymyksiä.

Ehditkö harrastaa mitään muuta?

Elämä on tosiaan teatteria rampin molemmin puolin, ja sitten meillä on ollut vuodesta 2008 alkaen runo- ja lausuntaryhmä Allit, joka esiintyy mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa. Tutustuin muihin Alleihin työni kautta. Kesäisin purjehdimme mieheni kanssa.

Jos sinusta tehtäisiin näytelmä, mikä olisi tyylilaji ja kuka esittäisi nimiroolin?

Välillä kyllä tuntuu, että on tämä aika farssi. Ja farssi on muuten oikeasti tosi vaikea tehdä! Mutta siinä saisi surutta revitellä. Kaisa Helan ottaisin päärooliin, vaikka hän on tehnyt aika hävyttömiäkin rooleja aiemmin. Jos tyylilaji olisikin draama, olisin sanonut Kirsi Tarvainen.

Mitä odotat tulevasta ohjelmistosta?

Antti Reinin odotan kovasti näkeväni näyttämöllä! Etenkin kun Päällikkö on Pasi Lampelan ohjaus. Ja The Addams Family -musikaalia. Näin siitä asiamiestilaisuudessa lavastuksen pienoismallin ja odotan erityisesti sitä, miltä se tulee näyttämään Päänäyttämöllä. Minulta sattuu löytymään vaatekaapistani tyttäreni Maskun kesäteatterin Kuin tuhka tuuleen -esitykseen Mortician asun perusteella ompelema roolimekko. Aion pukea sen, kun tulen katsomaan Addams-musikaalia.