Vuoden ensemble Jussi tutuille tekijöille
Elokuva-ala on teatterin tavoin yhteistyön taidetta, siksi on hienoa, että Jussi-gaalassa palkittiin vuonna 2025 ensimmäistä kertaa historiassa Vuoden ensemble. Palkinnon pokkasi Omenavarkaat-elokuvan työryhmä, jossa esiintyivät Joel Hirvonen, Satu Tuuli Karhu, Antti Autio, Sami Lalou, Alex Anton, Isla Mustanoja, Esa-Matti Smolander, Asta Sveholm ja Mikko Kouki.
Mikko Kouki on parhaillaan vuoden virkavapaalla Turun Kaupunginteatterin johtajan pestistä. Asta Sveholm ja Sami Lalou näyttelevät meillä kiinnityksellä. Joel Hirvonen nähdään ensi kesänä Naantalin Emma Teatterissa yhteiskomediassa Vaimoni on toista maata. Myös Isla Mustaoja näytteli taannoin meillä Pikku Naisten (2023) Jon pääroolin ja Esa-Matti Smolander nähtiin meidän ja Teatteri Vanha Jukon yhteistuotannossa Tuntematon sotilas (2023). Onnittelut heille ja muillekin Jussi-palkinnon saaneille!
Asta Sveholm ja Sami Lalou olivat Jussi-gaalan aikana näyttämöllä töissä Turussa, mutta tieto tavoitti heidät kesken Hildur-esityksen:
Asta ja Sami, miten kuulitte voitosta?
Sami: Avasin kännykän sivunäyttämöllä ja huomasin saaneeni onnittelut kaverilta. Arvasin, että se liittyy tähän palkintoon.
Asta: Äänisuunnittelijamme Iiro [Laakso] kävi laittamassa sivunäyttöihin lähetyksen pyörimään, mutta olin itse koko ajan näyttämöllä enkä nähnyt sitä. Sitten yhdessä pienessä taukokohdassa Sami kuiskasi, että me voitettiin. Oli kiva jakaa se hetki ja sitten jatkaa töitä.
Miltä teistä tuntui voittaa tämä palkinto?
Sami: Tosi hyvältä ja tärkeältä. Ihana että tällainen palkinto on, se korostaa tämän lajin yhteisöllisyyttä. Voitto on oikeastaan aina kuitenkin kaikkien voitto, ei mitään roolisuoritusta tehdä yksin.
Asta: Olen otettu siitä, että elokuvapuolellakin huomioidaan ryhmätyö, että se on erillinen taito, josta voidaan palkita. Ja sehän on meidän alalla tosi olennaista, miten yhteistyötä tehdään. Omenavarkaissa meillä oli sairaan kivaa, me oltiin kaveriporukka, jossa työn tekeminen osin improten ja sekoillen oli sallittua ja turvallista. Ohjaaja Sampan [Batal] luottamus meihin kaikkiin oli tosi iso, hän antoi näyttelijöille paljon tilaa, vaikka teksti oli tietenkin koko ajan ohjenuorana.
Mihin laitatte pystin kodeissanne?
Asta: Laitan sen makuuhuoneen työpöydälle motivaatiota antamaan ja muistuttamaan, että aina on hommia!
Sami: Kuulin että se särkyy helposti, joten pitää varmaan laittaa se kirjahyllyn päälle, ettei kissat pääse työntämään sitä alas. Se tulee Oulun teatterin Ihmemaa Oz -esityksen leijonakuvan eteen.
Miten ympärillä oleva työryhmä vaikuttaa sinun työhösi?
Asta: Se synnyttää kaiken. En pystyisi tekemään mitään yksin, kun työssäni pyrkimys on aina ottaa toisista ne impulssit ja motiivit.
Sami: Minusta se määrittelee sen, kuinka pitkälle voi päästä. Jos joutuisi tekemään yksin, ilman että tulee kannatelluksi ja pääsee kannattelemaan muita, roolisuoritus ei välttämättä elä.
Mikko Kouki, kuva Satu Kemppainen.
Mikko Kouki, miltä sinusta kokeneena tekijänä tuntui voittaa juuri tämä palkinto?
Mikko: Omenavarkaat-elokuvassa oli hieno, iso ensemble, joten vaikka olenkin jäävi sanomaan, niin ihan oikeaan osoitteeseen tämä minusta tuli. Meillä vallitsi sellainen rakkaudesta lajiin -tunnelma ja kaikki näyttelivät tosi hyvin. Toivottavasti tämä palkintokategoria on tullut jäädäkseen.
Miten ryhmähenki sinusta muodostuu?
Mikko: Hyvä fiilis lähtee usein siitä, että saa yrittää rohkeasti ja voitetaan yhdessä häpeän tunteet. Ollaan hereillä joka hetki, eikä vain suoriteta tekstiä.