Seili-musikaalin tarina

Alun perin Seili on osa Satu Rasilan ja Mikko Koukin Turun Kaupunginteatterille kirjoittamaa musikaalitrilogiaa, jonka muut teokset ovat Turkuun sijoittuvat Kakola (2012) ja Varissuo (2018). Seili sai kantaesityksensä vuonna 2014 jukeboxmusikaalina, jonka kappaleet olivat radiosta tuttuja hittejä maamme naisartisteilta.

Suljettu mielisairaalasaari säilyi esityskauden jälkeenkin harvinaisen vahvasti tekijöidensä mielessä. Myöhemmin he herättivät Seilin naisten tarinat eloon Storytellin kuunneltuimpien listalla pitkään pysytelleen audiodraaman muodossa. Nyt, 12 vuotta myöhemmin, musikaali tekee kotimaisella teatterikentällä harvinaisen paluun Turun Kaupunginteatterin ohjelmistoon, tosin uudelleen sävellettynä ja ensi esityskerrasta syvennetyllä tarinalla.

Turun Kaupunginteatterin sisällöistä suurelta osin vastaavat Mikko Kouki ja Satu Rasila, miksi olette tuoneet ohjelmistoon niin usein paikallisaiheita?

Rasila: Me olemme käsitelleet paikallisaiheita yhdessä jo kauan, ja havainneet, että valitsemamme tarinat ovat tarpeeksi isoja ja ne kiinnostavat yleisöä. Tutut rakennukset, paikat ja niihin liittyvien tarinoiden kuvittelu kiehtoo, niiden halutaan heräävän henkiin esityksissä. Paikallisaiheet laajenevat helposti myös koko Suomen historiaa ja yhteiskuntaa käsitteleviksi. Sen osoittavat esimerkiksi Mieletön Turun historia -pikakelauskomedia, Hockey nightin urheiluaihe, Tom of Finland ja Tamara -musikaalien taiteilijakuvaukset ja Kakolan aloittaman musikaalitrilogian teema muista eristämisestä ja valinnanvapauden menettämisestä.

Miksi juuri Seili?

Kouki: Miehisen Kakola-musikaalin jälkeen me etsimme isoa naisten tarinaa. Se löytyi tuolta saaristosta ja kiehtoi niin, että lähdimme musikaalin jälkeen jalostamaan Seilistä elokuvakäsikirjoitusta. Leffa on toistaiseksi toteutumatta, mutta teimme aiheesta audiodraaman ja jatkoimme myöhemmin tämän musikaalitekstin parissa. Satu teki alussa pitkään taustatutkimusta Seilistä ja syventyi saaren historiaan. Tarinan ytimen löytäminen otti kuitenkin aikansa, me molemmat ehdimme jo tuskastua. Mutta sitten jonkin luomismanian vallassa löysin sopivan juonen ja tarinankuljetuksen. Satu tunnisti sen toimivan ja kertovan jotain olennaista ja muistamisen arvoista Seilistä.

Rasila: Minua puhutteli Seiliin joutuneiden naisten kohtaloiden kohtuuttomuus, vahva tunne epäoikeudenmukaisuudesta. Se motivoi kertomaan tämän tarinan. Me kävimme Seilissä monesti, ja tutustuin aiheeseen maakunta-arkistossa ja yliopistotutkimuksen kautta. Seili on myös ihan eri paikka kesäisenä veneilykohteena ja talvella, kun lumessa ei ole kenenkään muun jälkiä. Saari itse inspiroi jatkamaan tarinan parissa kohti elokuvan ja audiodraaman käsikirjoituksia. Niitä hyödynnettiin, kun päätimme tehdä musikaalista uuden version, jotta sitä voisi vielä esittää teattereissa. Aihehan ei vanhentunut samalla tavalla, kuin musikaalissa käytetty musiikki, joka oli oman aikansa äänimaisemaa.

”Empatia, myötätunto Seilin naisia kohtaan nousee näytelmän agendaksi. Seili palauttaa heidän kunniansa pohtimalla normaaliuden ja hulluuden sekä syyn ja seurauksen rajoja. Laajemmin kyse on yhteiskuntakelpoisuudesta, siitä, ketkä hyväksytään yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi ja ketkä jätetään ulkopuolelle. Pohtimisen arvoinen asia tänäkin päivänä.”
– Irmeli Haapanen Turun Sanomien arviossa 5.10.2014

Esitys harvemmin nostetaan uudestaan esiin samalla näyttämöllä. Miksi Seili palaa ohjelmistoon, ja miksi juuri nyt?

Rasila: Jotta emme unohtaisi näitä naisia. Lupasin sen itselleni ja heille, joiden kirjeitä ja potilaskertomuksia luin maakunta-arkistossa. Musikaalin alkuperäinen mainoslause oli ”Tarina hullusta rakkaudesta”, nyt se on ”Älä unohda minua”. Yhteiskunta on muuttunut sadassa vuodessa paljon, sen näkee, kun miettii naisen aseman ja mielenterveyden hoidon muutoksia musikaalin tarinoita vasten. Mutta jo vuosikymmenessä arvomaailma on ehtinyt keinahtaa ja katsomiskulmamme muuttua.

”Turun kaupunginteatterin lainabiiseillä purjehtiva musikaali osoittaa osaamista, joka riittäisi kokonaan omaankin tuotantoon”
– Suna Vuori Helsingin Sanomien arviossa 5.10.2014

Musikaali sai kuin saikin oman sävellyksen. Mitä se teistä tuo sisältöön?

Kouki: Jussi Vahvaselkä tosiaan sävelsi kappaleet ja me Sadun kanssa sanoitettiin ne yhdessä. Uusi musiikki myötäilee ja tukee tarinaa sen sijaan, että entuudestaan tutut biisit veisivät siltä huomiota. Musiikki ja teksti menevät koko ajan enemmän yhteen ja muuttuvat vaativammaksi, kun harjoittelemme niitä näyttämöllä yhdessä. Meillä on niin paljon hienoa lauluvoimaa lavalla, että sitä pyritään käyttämään maksimaalisesti.

Rasila: Ensimmäisen version kappaleet yhdistivät epookkitarinan nykypäivään ja toivat siihen emotionaalisen sillan. Nyt musiikki luo Seiliin oman maailmansa, eikä viittaa sen ulkopuolelle. Sävellykset ovat tosi upeita. Ja luulen, että ”Jos ei huomista, niin sitten ikuisuus” on paras lyriikka, jonka olen kirjoittanut.

Kouki: Koreografimme Reija Wäre liikuttaa väkeä ihan eri tavalla kuin Logomossa, kun meillä on nyt nämä musikaalibiisit ja iso pyörönäyttämö käytössä.

Entä tarina? Millaisia eroja vuonna 2014 musikaalin nähnyt katsoja voi huomata?

Rasila: Suihinotto saunassa ja potilaan sisätutkimus olivat liian ahdistavia kohtauksia meille tekijöillekin, ne on nyt poistettu näytelmästä. Muutenkin sellainen hyvä-paha-asetelma on pehmentynyt tässä versiossa. Tämä aika ei kaipaa enempää kauhistelua, vaan toistemme asemaan asettumista ja yritystä ymmärtää. Seili-musikaalin maailma oli aiemmin mustavalkoisempi, nyt ollaan syvemmällä henkilöissä.

Kouki: Me esimerkiksi syvensimme pahana näytetyn lääkäri Alvarin hahmoa. Ihminen piirtyy silti tekojen kautta, joten ei se hahmo hyväksi muutu, vaikka saammekin teoille taustoitusta. Myös Sofiaan rakastuvasta Johanneksesta koitimme tehdä vähemmän inhottavaa, ymmärrettävämpää ihmistä. Seinäjoen kaupunginteatterissa 2024 esitetyn Seilin kautta opimme lisää toimivasta rytmistä ja tavoista käsitellä henkilöitä. Olen ollut nyt uusinta versiota ohjatessa tyytyväinen kaikkiin tekemiimme muutoksiin, ne ovat toimineet.

Mikä teitä koskettaa erityisesti Seilin naisten kohtaloissa?

Rasila: Se miten ensin näin vaikka Hildan hahmon pahana naisena, joka tappaa lapsensa. Mutta syventyessäni naisten tarinoihin se kääntyikin ymmärtämiseksi, kun aloin nähdä hänet oman elämänsä uhrina, joka tekee armomurhan. Se oivallus oli kirjoittaessa isoin minua puhutteleva asia. Ja Seilin naisten kirjeistä nousi pyyntö, että kunpa voisin kertoa oman tarinani äidilleni, jotta edes joku olisi minua ymmärtänyt.

Kouki: Kuolemaan saakka, taakse jää kotitie. Se koskettaa, miten Seilistä muodostui ikuinen koti ja yhteisö monille. Joillekin se vankila oli myös pääsy parempiin oloihin, osaksi yhteisöä ja sisaruutta. Tämä versio pyrkii kuvaamaan myös sitä.

Miksi Seili-musikaali kannattaa tulla katsomaan uudestaankin? 

Kouki: Katsomossa on mahdollisuus muistella koettuja tunnemyrskyjä, mutta saada uusiakin. Katsoo ja lukeehan meistä jokainen monia rakastamiaan juttuja uudestaan ja ahmii eri versioita niistä. Minä ainakin haluan nähdä kaikki Hamletit ja Macbethit. Vaikka en meidän Seiliä nyt Shakespearen klassikoihin tässä rinnasta, niin kannattaa kokeilla, mitä sen uusi versio antaa.

Rasila: Seili kiinnosti ennen ja kiinnostaa yhä. Jos musikaalia katsoessa on pakahtunut aiemmin, niin ne samat asiat ovat siellä edelleen, mutta ne kerrotaan nyt eri tavoin. Tämä on uusi teos.

”Jotkut asiat ovat ikuisia: rakkauden kaipaus, tunne yksinäisyydestä tai siitä, että ei tule kuulluksi.”
– Mikko Kouki Ylen haastattelussa 3.10.2014