Mustien kukkien rauha kuvaa naisen metamorfoosia, joka nousee yhtä lailla sisäisestä puristuksesta kuin ulkoisesta väistämättömyydestä. Hän kukkii, tuleentuu ja kuihtuu, loistaa katseiden alla, ja vetäytyy koteloonsa. Keho muuttaa muotoaan – hiutuu verinahalle ja kuoriutuu brutaaleissa ja loisteliaissa uudelleensyntymissä. Esityksessä yhdistyvät ravisuttava ruumiillisuus ja visuaaliset illuusiot, nukketeatterin ihme.
Korret lähellä silmiäni, käsiäni
sykkivät vereni tahtiin.
(—)
Aallot tuo kaukaa tuoksuvan vaahdon,
tuomissa sihajoi valomeren kuohu.
Ruumiini, sykkivä tomu,
maassa auringon lävistämänä
juurtuen maahan kuin kasvi.
Valtimoni virrassa soluu
versovat kukat,
kalvenneet tähdet,
maan tuoksuva pallo.
Kesä, Katri Vala (Paluu: runoja. 1934)
Tukijat: WHS Teatteri Union, Taiteen edistämiskeskus, Suomen Kulttuurirahasto, Alfred Kordelinin säätiö, Majaoja-säätiö, Aura of Puppets, Metropolitan puppets ry
