80 vuotta elämyksiä: Lasten suoria palautteita
Saimme pitkään Pesosta esittäneen näyttelijä Esko Aarre-Ahtion arkistosta lainaksi vihon, johon työryhmä on kirjannut lasten suusta pyynnöstä, ja etenkin pyytämättä, saatuja palautteita. Ennen esitystä näyttelijät kertoivat lapsille, miten teatterissa käyttäydytään ja virittäytyivät yhdessä yleisön kanssa tunnelmaan. Aloitetaan siis Pikkolosta, hetkestä ennen esityksen alkua.
Näyttelijä: ”Onkos kaikilla nyt hyvät paikat?”
Poika: ”Kyllä herra luutnantti!”
Tyttö näkee Viiru-kissan näyttämöllä.
”Onneks mä en ole allerginen kissoille.”
Näyttelijä alussa: ”Te ootte ihan turvassa siellä katsomossa.”
Poika: ”Mitä jos mä saan sydärin?”
Näyttelijä: ”Nyt minun täytyy mennä ennen kuin tuo Pesonen herää…”
Tyttö: ”Mä kyllä kerron, että sä olit täällä.”
1990-luvun Viiru ja Pesonen -työryhmää.
Jännittikö?
Lapsi: ”Äiti mä pelkään tota apinaa.”
Äiti: ”Ei se ole apina, se on kissa.”
Pesonen kysyi esityksen jälkeen, tuliko kenellekään (jännityksestä) pissat housuun.
Poika: ”Mul tuli kakka.”
Näyttelijä: ”Eihän vaan tullut kellekään pahoja unia ensi yöksi?”
Pieni tyttö: ”Ei, ku en mä edes nukkunu.”
Poika: ”Ei. Mä meen mummin luo yöksi.”
Jännityksen selvästi lauettua:
Poika: ”Isopää-Viiru.”
Toinen poika: ”Isovatsa Pesonen.”
Tyttö vahtimestarille:
”Siel ohjelmas oli niin kivaa et oikein pelotti.”
Rotta ohittaa esityksessä nukkuvan Viirun.
”Älä pelkää Viiru, me ollaan täällä.”
Ihastuttiko?
Tyttö: ”En mä haluu lähtee täältä kun toi on niin ihana. Viiru kun sä nukuit tossa sä näytit ihan posliinilta.”
Peseytyvä Viiru sylkee vettä yleisön suuntaan.
Poika ihastuneena: ”Törkeetä.”
Tyttö vahtimestarille: ”Kiitos. Oli tosi ihana filmi.”
Oliko uskottavaa?
Pieni tyttö äidilleen pois lähtiessä:
”Se oli tiatteria, eikä oikeeta.”
Kesken esityksen soi lehmänkello.
Näyttelijä replikoi: ”Mikäs ääni täällä kuuluu?”
Poika 10-12 v.: ”Kaljapullot kilisee.”
Poika pienemmälleen: ”Tää on vaan tämmönen tekojuttu. Ei tää oo oikeeta.”
Pesonen ja Viiru nuuhkivat (teko)kalaa.
Tyttö: ”Haisee tänne asti.”
Oliko tunnistettavaa?
Poika alussa näyttelijälle:
”Sä oot se porsas ku karkas kylvöpuuhissa!”
Poika tuhahtaen näyttelijälle:
”Mää olen nähnyt sut ennenkin.”
Ja joskus yleisön on aivan pakko puuttua esityksen kulkuun…
Poika hermostuu Pesosta häiritseviin kanoihin.
”Häipykää paskapäät!”
Kohta samaa huutaa koko lapsiyleisö.
Pesosen aamutoimet ovat jonkun mielestä liian hitaat.
Tyttö: ”Pesonen, pistät nyt vaan ne housut jalkaan.”
Kosonen nauraa esityksessä Pesosen mäenlaskuhaaverille. Pieni poika nousee pontevasti seisomaan.
”Ei oo mikään naurun asia hei. Ei mun mielestä ainakaan.”
Rotta rallattaa esityksessä: ”Uffaffaa, uffaffaa.”
Poika: ”Häivy tyhmä hiiri.”
Rotta kulkee nukkuvan Viirun ohi.
Tyttö: ”Äiti hiili! Se lyöstää Viilun!”
Orffeus käy läähättämässä lavalla.
Poika: ”Et osaa olla härskii.”
Viiru kailottaa kovaan ääneen Mälar-järveä.
Poika kauhistuneena: ”EI! Ei oopperaa!”
Viiru ja Pesonen -esityksiä nähtiin vuodesta 1993 alkaen 15 vuoden ajan Turun Kaupunginteatterin edesmenneellä Pikkolo-näyttämöllä. Tuttujen hahmojen parissa on siis kasvanut yksi jos toinen turkulainen. Vuonna 2022 hahmot palasivat ohjelmistoon, tällä kertaa Pienelle näyttämölle. Katsomot täyttyivät perheistä jälleen usean vuoden ajan. Mielitkö tuoda omaa jälkikasvuasi teatteriin hankkimaan omia muistoja? Tänä syksynä se onnistuu Sopukka-näyttämöllä, jossa Teatteri Konna esittää Mauri Kunnaksen kirjaan perustuvan esityksen Pieni tunteiden kirja 10.-30.9.
