Kenen tarina?
Elämäkerrat ja tarinat eri muodoissaan eivät enää kerro suurmiehistä, vaan niiden päähenkilönä on monenlaisia ihmisiä. Syksyllä 2026 Turun Kaupunginteatterissa kerrotaan Seilin saarelle suljetuista naisista, nähdään ensi kertaa Agatha Christien legendaarinen murhamysteeri ja koetaan Sylvi Kekkosen elämästä inspiroitunut uusi draama. Niissä keskeisiä henkilöitä esittävät näyttelijät kertoivat ennakko-odotuksiaan tulevia roolihahmojaan koskien.
Sonja Pajunoja on Seili-musikaalin Sofia
En malta odottaa, että pääsen tutustumaan paremmin siihen, millainen Sofian maailma oli 1900-luvun alussa. Tarinat, joita olen kuullut Seilin saaren tapahtumista ovat pysäyttäviä. Vaatii rohkeutta olla erilainen kuin muut, valita vastoin muiden ja yhteiskunnan odotuksia. Sofia ei tahdo, että hänen elämäänsä sanellaan muiden toimesta. Aion ehdottomasti käydä Seilissä kesällä, haluan nähdä paikan ja tutustua saaren historiaan!
Ulla Reinikainen on elämäänsä taaksepäin tarkasteleva Sylvi Kekkonen
Muistan nuoruudestani hämärästi sen hetken, kun Sylvi kuoli. Oli nähnyt häntä uutislähetyksissä, hauraan näköisenä Kekkosen rinnalla. Johanna Venhon elämäkertaromaani Ensimmäinen nainen ja Maia Häklin näytelmä avaavat paljon yksityiskohtia historiasta ja Sylvin yksityiselämästä. Tarkoituksemme ei kuitenkaan ole tehdä näyttämölle näköispatsasta.
Romaanissa oli minua puhutteleva kuvanveistäjä Essi Renvallin ajatus Sylvistä. Että vaikka hän oli vain Urho Kekkosen vaimo, hän toisaalta hän antoi asemansa eteen aivan kaikkensa, senkin, mitä ei olisi tahtonut antaa. Romaanissa mainitaan myös Sylvin sanoneen, että Urho näkee hänen silmistään kokonaisen maailman. Uskon sen pohjalta Sylvin olleen voimakas ihminen, joka sairastelustaan huolimatta pärjäsi asemassa, jossa monikaan nainen ei olisi pärjännyt ja jaksanut. Hänen elämässään oli monia jaksoja, ja hänessä naisena oli monia puolia. Sylvin tarinassa on siis myös paljon tunnistettavuutta.
Asta Sveholm on Sylvi Kekkonen nuorena
Olen sen verran nuori, että Urho Kekkonen on minulle vain kaukainen ilmiö ja meemihahmo. On tosi kiinnostavaa tutustua häneen ja etenkin Sylviin, henkilöön presidentin urakiidon takana. Naisten tarinoita on aina supermakeaa päästä tekemään ja tässä näytelmässä se näkökulma toimii tosi hyvin. Teksti antaa näyttelijälle tosi paljon.
Vaikka hahmot ovat tunnettuja historiallisia henkilöitä, näytelmä kertoo minusta ennen kaikkea avioliitosta ja sen dynamiikasta. Ensin siinä ollaan tosi rakastuneita, mutta sitten Sylvi jää avioliiton vangiksi ja miehensä varjoon. Reuman lisäksi hän sairastuu henkisesti sinnittelemällä kulissisuhteessa.
Ajattelin tutustua Sylviin lukemalla Venhon romaania, tätä näytelmää ja etsimällä muitakin lähteitä. Silti kun meidän harjoitusprosessi alkaa, koitan unohtaa kaiken muun ja keskittyä siihen, miten me luomme näyttämöllä jännitteen juuri tähän draamaan.
Anna-Sofia Tuominen on Hiirenloukun Mollie Ralston
Mollie perustaa miehensä kanssa Monkswellin kartanoon hotellin, jossa tapahtuu murha. Erityisesti Hiirenloukun kaltaisessa näytelmässä roolihahmon tekeminen on suurta herkkua, sillä teemme peribrittiläiseen maailmaan sijoittuvaa tarkkaa epookkinäytelmää. Se sijoittuu vuoteen 1952. Kaikki hahmot tuntuvat salaavan jotain, mutta ulospäin pyrkivät olemaan jotain ihan muuta. Myös Mollieta tuntuu ajavan kaksi suuntaa: uuden hotellin pyörittäminen puolisonsa kanssa onnistuneesti ja toisaalta jonkin vanhan vaikean asian pois painaminen. Ihania inhimillisiä ristiriitoja.
Ajattelen, että roolihahmoni rakentuu vasta näyttämöllä sen toimiessa suhteessa muihin henkilöhahmoihin. Siksi toimin yleensä niin, että ennen harjoituksia opettelen repliikkini jopa melko mekaanisesti. Samalla syvennyn enemmän näytelmän faktoihin ja siihen maailmaan, missä hahmoni elää. Saatan esimerkiksi ahmia kirjallisuutta, kuunnella musiikkia tai katsoa dokumentteja. Nyt on hyvä syy katsoa uudestaan kaikki Poirot’t ja Neiti Marplet! Lisäksi pohdin, että mitkä voisivat olla niitä asioita, jotka hahmoani ajavat, millä panoksilla hän pelaa ja mitä hän haluaa ja miksi.
Lämpimästi tervetuloa katsomaan näitä esityksiä ensi syksynä!
Lopuksi vielä knoppitieto, joka yhdistää Seilin naiset ja Sylvi Kekkosen toisiinsa. Sylvi lahjoitti 1950-luvulla Seilin kirkkoon uuden alttarivaatteen. Valitettavasti rotat pääsivät nakertamaan sen piloille ja se on nykyisin korvattu museokirkossa replikalla. Alkuperäinen kangas löytyy konservoituna Kansallismuseosta.
”Tämän lahjoituksen perusteella uskon Sylvi Kekkosen tunteneen sympatiaa Seiliin suljettuja naisia kohtaan. Minua koskettaa se, että näillä historiallisilla henkilöillä, joista me nyt teemme fiktiota, on todellisuudessa ollut keskenään joku suhde. Voisin myös kuvitella, että Seilin naisille on ollut merkityksellistä, että presidentin rouva lahjoittaa kirkkoon nimenomaan punaisen alttarivaatteen. Naiset pitävät siellä historian hämärissä ikään kuin toistensa puolia. Niin kuin sisältötasolla meidän syksyn ohjelmistossakin”, toteaa dramaturgi Satu Rasila.
