Maia Häklin ohjaajan sana Ensimmäinen nainen -draamasta
Miten voin kuvitella tilanteita, joihin minulla ei ole pääsyä? Tuntui absurdilta edes koittaa hahmotella sellaisia ja meinasin monesti jättää projektin kesken. Sylvi jäi kuitenkin vaivaamaan. Minusta tuntui, että Sylvi Kekkosen hahmo tarjoaisi koko kansan tunteman metaforan sellaisiin aiheisiin kuin identiteetti ja ikääntyminen.
Siispä aloin kuvitella. Ujoa maalaistyttöä, joka saapuu kaupunkiin. Suurta ihastusta ja sitä, että tulee ensikertaa jollekulle näkyväksi. Sitä, että pääsee osaksi politiikan ja kirjallisuuden maailmoja. Syntyi nousukiito, jossa Urho niminen mies jumaloi ujon maalaistytön taivaisiin ja tarjoaa hänelle suuren maailman. Sitten yhteiselo kääntyy ympäri, Sylvi jää avioliiton kulisseihin yksin ja todentuntu on enää ohuella langalla.
Etenkin todellisuuden hapertumisen kokemus kiinnosti minua. Olen ohjaajana ja kirjoittajana usein kiinnostunut hetkistä, joissa todellisuus kääntyy ympäri ja tavallinen arki näyttäytyy sumeana. Kaikki on olevinaan kuten ennenkin, mutta pienistä kulmista voi nähdä, että todellisuus vuotaa.Sylvi Uinon tarina käsittelee minulle identiteetin ja ikääntymisen kysymyksiä. Miten salakavalasti ihminen voi joutua tilanteeseen, jossa kivettää itsensä, piilottaa itsensä muilta ja sitä myöten lopulta myös itseltään. Sylvi seisoo 64-vuotiaana kuvanveistäjän ateljeessa, eikä osaa vastata kysymykseen siitä, kuka on. Hänen elämänsä on mennyt muiden varjoissa.
Julkisessa narratiivissa Sylvi sysättiin syrjään nuorempien naisseikkailuiden tieltä. Samalla hän on kuitenkin näyttäytynyt aina omanarvontuntoisena naisena, joka ei pienentänyt itseään tai koittanut olla nuorisolaisempi kuin on. Hän on sukupolvensa, ikäkautensa ja ikänsä kannattelema, tarkkarajainen ja arvokas. Täytin itse kesällä 39 ja tällaisia esikuvia toivoisin meille nuoruudesta luopuville nykyajan naisille: Heitä, jotka eivät koita näyttää kolmekymppisiltä hautaan saakka, vaan ovat naamakysymyksensä jo käsitelleet.
Tässä esityksessä emme väitä – tällainen oli Sylvi Kekkonen. Esityksessä taitelija Renvall kuuntelee hänen elämänvalintojaan ja siitä kaikesta saattaa muodostua eri aihiota tai skissejä, vastauksenalkuja tuohon kysymykseen. Näiden pohdintojen kautta haluamme nostaa tämän poliittisen voimanaisen huomion ja kuvittelemisen kohteeksi, parrasvaloihin.
Turussa 2.9.2026
Maia Häkli
Näytelmäkirjailija ja ohjaaja