Mieltä hoitava vai rikkova saari?

Seilissä vuoteen 1962 asti toimineeseen mielisairaalaan määrätyt naiset harvoin pääsivät sieltä pois. Sanotaankin, että Seiliin soudettiin omat arkkulaudat mukana. Sanottiinpa aikanaan myös, että terveen ihmisen oli vaarallisempaa joutua mielisairaalaan kuin sotarintamalle.

Mielisairaalan arki oli kontrolloitua ja kurinpito tiukkaa. Pienissä potilashuoneissa oli sänky ja kaappi. Seinien musta-ruskeasävyisen ruutukuvioinnin uskottiin rauhoittavan levottomia potilaita. Jos oman huoneen rauha ei riittänyt, voitiin turvautua pakkopaitaan tai lakanoihin sitomiseen. Muita rangaistuksia olivat esimerkiksi muista saarelaisista eristäminen ja kylmällä vedellä suihkuttaminen. Mutta suurin rangaistuksista taisi kuitenkin olla potilaan täydellinen eristäminen hänen entisestä elämästään, vapauden ja kaiken tutun riistäminen häneltä.

Vaikka matkaa Turusta Seiliin on linnuntietä vain 36 kilometriä, potilaalle se merkitsi usein yhteyksien katkeamista sukulaisiin ja ystäviin. Saaressa ei vierailtu, eivätkä kirjeet kulkeneet aina perille. Uutiset läheisten elämän- ja kuolemantapauksista saattoivat tavoittaa saarella asuvan vasta vuosien päästä. Saari eristi potilaat tehokkaasti heidän omasta elämästään.

Muista asukkaista, eli potilaista ja henkilökunnasta, muodostuva elinpiiri oli suljettu ja suppea. Seili-musikaalin päähenkilö Sofian tavoin moni potilas huomasi pian, ettei ollut ainoa saarelle tuomittu selväjärkinen. Heidänkin kohtalonaan oli silti viettää elämänsä tässä pienessä yhteisössä, nuoruuden ja rakkaiden muistojen haalistuessa hiljalleen mielestä ja saarelaisten yksinkertaisten rutiinien muodostaessa uuden, koruttoman arjen.

Kukaan tuskin haluaisi asettua Sofian saappaisiin. Mutta Sofia-hahmon, sen esikuvien ja kohtalotoverien elämän tarkastelu jälkikäteen on sikäli tyydyttävää, että se näyttää, miten suuria muutoksia yhteiskunnassa ja mielen sairauksien hoidossa on tapahtunut vuosikymmenten aikana. Saarelle suljettuja naisia muistamalla muistamme toivottavasti pitää kiinni saavutetuista asioista ja arvomaailmasta, jossa ihmisen puutteet tai joukosta erottuminen eivät johda yhteiskunnasta eristämiseen.

Nykyisin saarella toimii Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö ja vierasvenesatama. Se on suosittu retkikohde, jonka synkkä historia kiehtoo ja kauhistuttaa.

Lähteinä Seilin naiset -dokumentti ja tutkija Jutta Ahlbeck-Rehnin artikkelit Seilistä.