Ooppera-anarkisteja ja lopunajan menoa
”Tämä on vähän niin kuin minun testamenttini Turun oopperaväelle”, Päivi Nisula naurahtaa. Hänellä on takanaan pitkä ura oopperalavoilla. Viime vuodet hän on luotsannut Saaristo-oopperaa, jonka kanssa Turun Kaupunginteatteri ja filharmoninen orkesteri ovat tehneet yhdessä kaksi loppuunmyytyä oopperaa Turussa. Seuraava yhteistuotanto ei ole ilmeisimmästä päästä, vaan yleisölle tarjoillaan Suomessa harvinaista herkkua: kulttiteos Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho.
”Yhteistyömme ohjaaja Mikko Koukin kanssa sujui aiemmin sen verran hyvin, että arvasin tällaista poikkeuksellisempaakin teosta ehdottaa”, Nisula kertoo.
”Teoshan on Suomessa melko tuntematon, joten minusta on kulttuuriteko, että Turussa uskalletaan tehdä tämä tuttujen Taikahuilujen sijaan. Joskus pitää uskaltaa hypätä syvään päätyyn. Suosittelen sitä katsojillekin. Oopperan ensikertalaiselle Mahagonnyssa on perinteistä oopperaa tarttuvampia melodioita, teatterista tuttu rakenne ja kiinnostava yhteiskuntakriittinen aihe, joten rohkeasti katsomoon vaan!”
Nyt ei tosiaan olla Italiassa traagisen rakkaustarinan äärellä, vaan aavikolla juoppojen ja rikollisten keitaassa, jossa raha avaa kaikki portit ja määrittää ihmisen arvon. Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho -oopperan tekijät Bertolt Brecht ja Kurt Weill halusivat rikkoa oopperan perinteisiä konventioita ja etsiä uudenlaista ilmaisua. Se esitettiin ensi kerran 1930 Leipzigissä ja sen jälkeen Berliinissä.
”Vastaanotto tälle oopperalle oli lyhyt ja ytimekäs, sillä natsit kielsivät sen esittämisen. Tarinassa nuorukaiset saapuvat taskut täynnä dollareita aavikolle perustettuun kaupunkiin, jossa voi nauttia mistä vaan, jos rahaa riittää. Elostelu ei kuitenkaan tuo autuutta ja lopulta ahneus tuhoaa koko onnenonkijoiden ja ilotyttöjen yhteisön. Tausta-ajatuksena on, että kun maapalloa kuitenkin tuhoavat sekä ihminen että hallitsemattomat luonnonvoimat, niin miksei sitä laittaisi kaikkea läskiksi? Kullankaivaja Jimmyn kohtalosta huomataan, että ihmisen suurin synti Mahagonnyssa on se, ettei hänellä ole rahaa. Se on jopa rangaistavampaa kuin tappaminen. Nykymaailmassa puhutaan eri kielellä, mutta minusta ihan samoista asioista.”
Oopperagenren uudistaja
Omalakinen oopperateos oli pioneeri genressään, sillä se uudisti taidemuotoa niin aiheellaan, monipuolisella musiikillaan kuin kerronnallaan.
”Brecht ja Weill halusivat tuoda uudenlaista sisältöä oopperaan ja tehdä yhteiskuntakriittisen teoksen. Tässä ei käsitellä rakkautta, vaan himoa, valtaa ja rahaa. Sävellykset rikkoivat oopperan kaavaa ja mukana on esimerkiksi jazzia ja schlagereita. Monille The Doorsin, David Bowien tai Nina Hagenin versiona tuttu Alabama Song -kappale on peräisin tästä oopperasta. Tässä on pieni näpäytys klassisille oopperakonventioille, aivan kuin Brecht ja Weill olisivat tavoitelleet jotain perinteistä yleisöä vieraannuttavaa. Ajattelen, että me olemme hengen heimolaisia, eräänlaisia ooppera-anarkisteja kaikki.”
Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho on Suomessa harvinainen helmi, eikä Nisula ei ole nähnyt näyttämöillä toteutuksia siitä, mutta hän itse lauloi Begpickin roolin 1993 kuvatussa televisiotuotannossa. Siitä syttyi kipinä puskea ooppera vielä joskus näyttämölle.
”Se oli ihana kesä, kun kuvasimme sitä ympäri Suomea yhdessä silloisten nuorten kollegoiden kanssa. Olen katsonut YouTubesta myös mustavalkoisen videon Itä-Berliinistä, jossa Tamara Lund lauloi Jennyn roolin. Myöhemmin 70-luvulla hän esitti sen myös Ralf Lånbackan ohjauksessa Kansallisoopperassa, vastaparinaan Vesa-Matti Loiri. Sota-aikana ihmisillä oli ehkä kaipuu romanttisempaan ja lyyrisempään oopperaan eikä Mahagonnya silloin tehty. 1960-luvulla tästä kiinnostuttiin taas ja nytkin se on pyörinyt maailman oopperataloissa.”
Oopperan sanoma siitä, miten raha ei tuo ihmiselle onnea, ei tunnu 2020-luvulla vanhentuneen sen enempää kuin Weillin sävellysten ilmaisuvoimakaan.
”Ikuisen kasvun ja voiton tavoittelun kritiikki osuu tällaiseen työväen tyttöseen. Fanitin Brechtiä ja Weillia jo nuorena. Minulla oli seinälläni James Deanin julisteita ja joukossa yksi Brecht. Weillin musiikkia olen aina pitänyt mahtavana, se ravitsee ja jättää korvamatoja hyräiltäväksi. Mahagonny-oopperassa se vastaa hienosti Brechtin tekstin monimuotoisuuteen. He olivat loistava työpari, jonka natsien nousu Saksassa erotti. Brecht jäi kiertämään Eurooppaa, Weill pakeni Amerikkaan ja hänen tuotantonsa muuttui hiljalleen konventionaalisemmaksi. Kiinnostaisi kyllä tietää, mitä he olisivat tehneet yhdessä, jos toinen maailmansota ei olisi tullut väliin.”
Onnenonkijoiden paratiisi?
Asukkailleen Mahagonnyn aavikkokeidas näyttää aluksi toiveiden täyttymykseltä. Mutta pian ihmiset siellä huomaavat, että kaupungissa on jotain mätää.
”Minusta se mätä nousee osin roolihahmostani Begbickista, joka on yksi kaupungin perustajista. Hänessä vetoaa vastakohta itseeni. Me loimme aikanaan tv-versiota varten ohjaaja Eija-Elina Bergholmin kanssa oman taustatarina tälle hahmolle; hän oli rikollinen nainen, jolla on arpia, yksi hansikas käsissään ja kurjia kokemuksia taustallaan. Se teki hänestä kyynisen ja laskelmoivan. Esiintyjänä on paljon herkullisempaa tehdä paha hahmo, kuin hyvä hahmo. Ja Begbick on bosslady! Kaiken kaikkiaan oopperan hahmot ovat kuitenkin hyvin inhimillisiä. Mehän olemme kaikki itsekkäitä ja haluamme hyvää itsellemme, eli heidän toiveensa ovat tunnistettavia.”
Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho esitettiin Helsingin juhlaviikoilla 2012 saksaksi Lauri Maijalan ohjauksena. Pentti Saaritsa suomensi oopperan alun perin 1970-luvulta, mutta käännös katosi mystisesti matkan varrella ja hänen piti tehdä se uudestaan vuonna 1993. Turussa käytetään sitä suomennosta.
Korvamadoksi ujuttautuvan musiikin ja ravistelevan tarinan lisäksi Nisula vinkkaa lisäsyyn tulla katsomaan esitystä keväällä:
”Tällä porukallahan tästä tulee väkisinkin hillitöntä, joku syö itsensä hengiltä, hirmumyrsky tekee tuhojaan… sellainen lopunajan meininki vetää mukaansa. Minusta tämän nykyhötön keskellä pitää välillä pysähtyä ja tulla teatteriin ravisteltavaksi. Sen jälkeen kotona omat perhe ja ystävät voivatkin tuntua äkkiä tosi lämpimiltä ja mukavilta.”
