Sukupuuttoparatiisi purkaa lisääntymiseen liittyviä myyttejä

Nukketeatteritaiteilija Alma Rajala ja runoilija-lastenkirjailija Reetta Niemelä alkoivat vuonna 2013 hahmotella näytelmää aiheesta, joka kiinnosti kumpaakin omakohtaisesti, mutta josta kukaan ei tuntunut puhuvan: vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ja lisääntymättömyydestä. Pitkän prosessin lopputuloksena on Sukupuuttoparatiisi-esitys, joka nähdään huhtikuussa Turun Kaupunginteatterissa yhteistuotantona Tehdas Teatterin kanssa.

Millaisesta näytelmästä Sukupuuttoparatiisissa on kyse, ohjaaja Alma Rajala ja käsikirjoittaja Reetta Niemelä?

Alma Rajala: Emme lähteneet tekemään valintadraamaa, jossa päähenkilö pohtii, tehdäkö lapsia vai ei. Sukupuuttoparatiisi on kuitenkin selkeästi yhden henkilön tarina. Se kertoo nelikymppisestä Eevasta, joka tutkii työkseen Itämeren pohjassa eläviä äyriäisiä, kilkkejä. Näytelmässä Eeva tekee eräänlaista matkaa ja kokeilee erilaisia identiteettejä sen aikana. Sukupuuttoparatiisi ei ole ”realistinen draama vapaaehtoisesta lapsettomuudesta”, vaan se käsittelee laajasti elämän merkityksellisyyttä. Miten elämästä tulee juhlimisen arvoinen? Mitä kautta sitä juhlitaan?

Reetta Niemelä: Sukupuuttoparatiisissa ollaan paljon pinnan alla sekä vertauskuvallisesti että konkreettisesti. Sukellus onkin hyvä metafora kuvaamaan näytelmää. Eevaa vastaan tulee niin kaloja, kuin mahdollisia identiteettejä.

Alma: Kyllä! Sukupuuttoparatiisi ei ole juonellinen tarina. Siinä tehdään monta matkaa. Eevan matka tutkimusaluksella, sukelluksia, suurempi myyttinen matka.

Reetta: Millainen Sukupuuttoparatiisi on? Se on hauska ja överi, herkkä ja kaunis, rujo ja voimakas.

Mistä nimi Sukupuuttoparatiisi tulee?

Alma: Halusimme antaa teoksen nimen kautta sellaisen lukuohjeen, että tämä näytelmä ei ole skumppajuhlaa ilman lapsia, vaan että se käsittelee eksistentiaalisempaa kysymystä. Sukupolvien ketjun katkeamista. Halusimme nostaa esiin, että henkilökohtainen sukupuutto voi olla myös juhla. Lisäksi se on ekologinen kysymys.

Sukupuuttoparatiisi on nykynukketeatteria aikuisille. Miksi nukketeatteri on hyvä muoto käsitellä eksistentiaalisia kysymyksiä?

Alma: Reetan lyyrinen teksti korreloi nukketeatterin kanssa hienosti. Nuket eivät ole kiinni arjessa, vaan mahdollistavat assosiatiivisen, omalakisen kerronnan. Nukenrakentaja ja lavastaja Heini Maaranen tuli mukaan työryhmään melko aikaisessa vaiheessa. Heinin ehdottamat esineet ja nuket alkoivat osaltaan tuoda näytelmään surrealistista konkreettisuutta. Sama jatkuu Noora Salmen pukusuunnittelussa, Tuuli Kyttälän äänisuunnittelussa ja Nadja Räikän valosuunnittelussa. Sukupuuttoparatiisissa kaikki teatterin keinot ovat mukana toteuttamassa maailmaa, jossa risteilevät merentutkimusaluksen ”suojahanska- ja tutkimusinstrumenttijärjestys ja -rytmi” ja sinne tulevat surrealistiset tai lyyriset elementit.

Millaisia muutoksia näette tapahtuneen vapaaehtoiseen lapsettomuuteen liittyvissä mielikuvissa?

Reetta: Kun aloimme työstää aihetta vuonna 2013, missään popkulttuurissa ei ollut omasta tahdostaan lisääntymättömiä, kiinnostavia ihmisiä esillä, ei edes sivuhenkilöinä. Tuntui, että me kaksi työstettiin teemaa, josta ei ollut mitään missään, että me luotiin sitä maailmaa. Prosessin varrella ääniä ja tarinoita alkoi kyllä tulla esiin.

Alma: Vuoden 2013 paikkeilla puhuttiin paljon naiskehosta, mutta ei siitä mitä on olla nainen olematta äiti. Mitä on olla ihminen ilman lisääntymisen kautta syntyvää suhdetta sukupolvien ketjuun. Vapaaehtoisesta lapsettomuudesta puhuttiin tuolloin aika varovaisesti, ja niin että kenellekään ei tulisi paha mieli. Kun aihe lopulta murtautui julkiseen keskusteluun, alkoikin aihetta pian värittää uuskonservatiivisuus – pandemia ja sodat ovat synnyttäneet kaipuun perinteisiin arvoihin.

Reetta: Vieläkään ei ole tullut vastaan toista yhtä laajaa käsittelyä aiheesta kuin Sukupuuttoparatiisissa.

Kenen tämä esitys pitäisi nähdä?

Alma: Takuuvarmasti niiden, joille kysymys lisääntymisestä on tärkeää juuri nyt – mistä tahansa näkökulmasta. Lapsettomien lisäksi lisääntyneet ihmiset ovat saaneet esityksestä myös paljon. Ollaan saatu palautetta, että esityksessä on saanut nauraa ja olla uusien ajatusten äärellä, kun lisääntymisestä puhutaankin eri tavalla kuin yleensä. Sukupuuttoparatiisin tehtävänä ei ole käännyttää ketään, vaan antaa yksi näkökulma kaikkia koskettavaan aiheeseen taideteoksena.

Reetta: Sukupuuttoparatiisi purkaa lisääntymiseen liittyviä jännitteitä omalla, ehdottomalla tavallaan.

Alma: Usein perhettä käsitteleviä esityksiä markkinoidaan ajatuksella, että se koskettaa kaikkia – niin myös tämä!

Sukupuuttoparatiisi toteutetaan Turun Kaupunginteatterissa Uudet klassikot -rahaston tuella.