Sylvin kahdet kasvot

Älykäs. Vahva. Pisteliäs. Luova.

Näin Ulla Reinikainen ja Asta Sveholm kuvailevat yhteistä roolihahmoaan. Ullan muistikuva todellisesta Sylvi Kekkosesta on kuitenkin sairaalloinen vanha nainen televisiossa, ja 1990-luvulla syntyneelle Astalle historiasta ja meemeistä tutumpi on Urho Kekkonen, ei Sylvi.

Uudessa draamassa Asta esittää teräväkynäistä Sylvi Uinoa uransa alussa, rakastumassa Urho Kekkoseen ja avittamassa tätä poliittisessa nousukiidossa. Ulla puolestaan on ikääntyneempi Sylvi Kekkonen, joka miettii elämänvalintojaan jäätyään lopulta yksin avioliiton kulisseihin. Näytelmässä Sylvi kysyy itseltään, kuka hän todella on – ja me mietimme nyt samaa yhdessä häntä esittävien näyttelijöiden kanssa.

Miksi Sylvi Kekkosen elämästä kannattaa kertoa?

Ulla: Olin nähnyt hänestä välähdyksiä lapsena, mutta en lukenut elämäkertoja, joten Sylvin nuoruudenvaiheet selvisivät minulle vasta näytelmän myötä. Sylvi on minusta poikkeuksellisen vahva ihminen ja hänen tarinansa kertomisen arvoinen. Monikaan ei olisi pärjännyt niiden paineiden kanssa, jotka Sylvin heikkenevä terveys ja Kekkosen naisseikkailut aiheuttivat. Hän pystyi niistä huolimatta jatkamaan kirjallista työskentelyään, olemaan äiti ja maan ykkösnainen.

Asta: Historiaa on hyvä tarkastella eri näkökulmista. Mitä kohotetumpia hahmoja meillä on julkisuudessa, sitä tärkeämpi heitä on käsitellä oikeina, moniulotteisina ihmisinä, eikä vain kiiltokuvina.

Millaista on esittää todellista henkilöä?

Ulla: Roolia rakentaessa olen ajatellut Sylvin taustoja. Koska ne ovat niin hyvin tiedossa, niistä saa ammennettua paljon. Mutta en ole tekemässä kopiota historiallisesta Sylvistä.

Asta: Minäkin ajattelen tekeväni näytelmän Sylviä, enkä lukittaudu toisintoon oikeasta ihmisestä. Keskityn eniten parisuhteen dynamiikan näyttelemiseen. Teen ihmiskuvaa, eikä siinä saa olla liian varovainen.

Millaisia keskusteluja harjoituksissa on käyty Kekkosista?

Asta: Eniten me olemme puhuneet pitkästä avioliitosta. Siitä, miten me tulkitsemme Kekkosten rakkautta, millaisia tunteita heidän välillään on ehkä ollut. Parisuhdehan muuttuu, kun elämä kulkee eteenpäin.

Ulla: Se muuttuu paljon. Mutta näytelmän muoto on niin selkeä, että se ohjaa hyvin tekemistä.

Asta: Nykyajassa meillä on avoimia suhteita ja polyamoriaa. Kekkosillakin taisi olla oma järjestelynsä, mutta ei sanoja puhua siitä. Eikä heidän asemassaan olisi sopinut poiketa normista, sellainen tuotti häpeää. Me mietimme harjoitellessa etenkin sitä, miten vapaaehtoista heidän järjestelynsä mahtoi olla Sylvin näkökulmasta.

Ulla: Pakon, tai aviomiehen, sanelema avoin liitto ei ole eettinen.

Asta: Niin. Ennen kaikkea tämä näytelmä kertoo pitkästä avioliitosta. Siinä on paljon tunnistettavia vaiheita ja haasteita, vaikka Kekkosten asema maan ykkösparina olikin erityisen paineinen.

Millainen nainen näytelmän Sylvi on?

Ulla: En ajattele tätä näytelmää infokuvana Sylvistä, me emme tiedä hänestä niin paljoa. Aforismikirja ja julkisuus antaa minusta kuvan viisaasta ihmisestä. Urho Kekkosen elämä olisi varmasti ollut hyvin toisenlainen ilman Sylviä, joka oli ehkä tärkein henkilö presidentin elämässä. Sylvi oli kirjallinen asiantuntija.

Asta: Näytelmän perusteella Kekkosen sanomiset ja teot olisivat tosiaan olleet toisenlaisia ilman Sylviä, joka muovasi viestejä. Sylvi oli tosi terävä kirjoittaessaan! Hänellä oli selvästi halua vaikuttaa yhteiskuntaan ja politiikkaan.

Ulla: Sylvi eli merkittäviä aikoja Suomen historiassa ja näki suomalaisen yhteiskunnan jakautumisen. Hän oli avarakatseinen ajattelija ja vaikuttaja. Ei todellakaan mikään harmaa hiirulainen.

Millaista on tehdä samaa roolihahmoa?

Ulla: Keskeisessä roolihahmossa pitää aina tapahtua muutos näytelmän edetessä. Tässä näytelmässä se korostuu, kun Sylvin kohdalla on kyse pitkästä elinkaaresta. Koska sairauden eteneminen ja muutos Sylvissä on joka tapauksessa suuri, me emme ole pyrkineet imitoimaan toisiamme häntä esittäessä, emmekä varsinaisesti sopineet mitään maneereja ja tietynlaista puhetapaa.

Asta: Paitsi että me pyörittelemme istuessa jalkaa ja tartumme samalla tavalla papereihin. Mutta luotamme roolissa omiin valintoihimme, ja siihen että katsoja lukee meidät osaksi Sylvin tarinaa eri elämänvaiheissa.

Miten naamiointi ja puvustus rakentavat hahmoa?

Ulla: Muuntautumisen kannalta niillä on iso vaikutus. Ne luovat osaltaan roolia.

Asta: Minun verkkarisukupolvelleni roolivaatteet ovat tärkeät, koska korkkarit ja mekko ovat niin vieraat. Harjoituksissa kuiskaaja joutui huomauttamaan minulle, etten voi syödä muffinssia lattialla haarat levällään, se ei sovi ajankuvaan. Ja vanhemmalla Sylvillä vasta rajoittava mekko onkin, se rajoittaa fyysisestikin liikettä. Nainen oli joskus kuin nukke, tarkoitettu vain istumaan korsetti päällä.

Mikä muu, kuin nyt Sylvi, yhdistää teitä kahta näyttelijöinä?

Ulla: Me olemme näytelleet yhdessä esimerkiksi Hildurissa ja Macbethissa, sen perusteella sanoisin, että tunnollisuus, tarkkuus ja organisointikyky roolin osalta yhdistää. Astalla on voimakas heittäytyminen roolin tekemiseen. On hyvä, että se rakennuspalikka on vahva, sillä hänellä on edessään vielä pitkä tie näyttelijänä. Astahan voisi ikänsä puolesta olla minun tyttäreni.

Asta: Siinä, miten Ulla puhuu Sylvin roolista, korostuu tunneälykkyys. Ihailen hänen analyyttista lähestymistapaansa ja syväluotavaa roolin rakentamista. Olen saanut nyt Ensimmäistä naista harjoitellessa istua välillä katsomossa seuraamassa Ullan työskentelyä ja nauttinut suuresti – suosittelen samaa lämpimästi kaikille!