My Fair Lady – musikaalimatkalla Suomen Turussa
-
Liput
-
Tyylilaji
-
Kesto
-
Näyttämö
-
Ensi-ilta
-
Tuotanto
Turun Kaupunginteatteri muutti vuonna 1962 omaan teatteritaloonsa. Talon avajaisvuonna mielenkiintoa herätti Broadwaylla menestyneen ”musicalin” suomenkielinen kantaesitys. Uuden teatteritalon uutta menestysteosta saavuttiin katsomaan joukolla niin Helsingistä kuin Joensuustakin.
Musiikkiteatteri oli 1950–60-luvuilla turkulaisten suosiossa. Erityisesti pidettiin keskieurooppalaisista opereteista, ja Turun Kaupunginteatteri toikin jonkin klassikko-operetin ohjelmistoonsa lähes vuosittain. Toisinaan operetteja moitittiin turhan viihteellisiksi, mutta yleisö vaati niitä ohjelmistoon. Innokkaat fanit kävivät katsomassa suosituimmat operetit moneen kertaan.
1960-luvulla amerikkalaislähtöiset musikaalit valtasivat alaa monen suomalaisen teatterin ohjelmistossa. Turun Kaupunginteatteri oli trendissä mukana. Teatterin ensimmäinen amerikkalainen musikaali oli Turun konserttitalossa vuonna 1960 esitetty Annie mestariampuja.
Uudesta teatteritalosta toivottiin entistä parempaa tilaa musiikkiteatterille. Niinpä musikaali My Fair Lady sai ensi-iltansa heti teatteritalon avajaisvuonna 1962, suuren näyttämön kolmantena ensi-iltana.
Suomen kantaesitys Svenska Teaternissa vuonna 1959. Ensi-ilta Turun Kaupunginteatterissa 26.10.1962.
Käsikirjoitus ja laulujen sanat Alan Jay Lerner (Bernard Shaw’n Pygmalionin pohjalta), musiikki Frederick Loewe, suomennos Ritva Arvelo, laulujen suomennos Reino Helismaa, ohjaaja Ritva Arvelo, musiikin johto Almos Maattola, lavastus Wolle Weiner, puvustus Helvi Salo, koreografia Telma Tuulos
Rooleissa: Markku Blomqvist, Aimo Hiltunen, Kirsti Karhi, Eero Keskitalo, Inke Maattola, Taito Mäkelä, Matti Pihlaja, Eino Raita, Sirkka-Liisa Rannikko, Risto Saanila, Emil Saarinen, Rami Sarmasto, Seela Sella, Anita Sohlberg, Paavo Tuominen, Kaarina Vahtonen, Ritva Valtakoski, Esko Vettenranta
Lisäksi 16 tanssijaa, kymmenen hengen kuoro ja Turun kaupunginorkesteri
Alan Jay Lernerin ja Frederick Loewen musikaali My Fair Lady perustuu Bernard Shaw’n Pygmalion-näytelmään.
Tarinassa fonetiikan professori Henry Higgins ottaa vastaan haasteen: hänen tulee koulia torilla kukkia kaupustelevasta Elizasta täydellinen seurapiirileidi. Higgins uskoo kielenkäytön olevan avain yhteiskunnalliseen nousuun, joten hän yrittää opettaa murretta puhuvan ja karkeatapaisen nuoren naisen ääntämään englantia kuningattaren tapaan.
My Fair Lady sai Suomen kantaesityksensä Svenska Teaternissa vuonna 1959, vain kolme vuotta teoksen maailmanensi-illan jälkeen. Turun Kaupunginteatteri nappasi musikaalin suomenkielisen kantaesityksen omaan ohjelmistoonsa nopeasti Svenska Teaternin suosittujen esitysten päätyttyä.
Ritva Arvelon ohjaama esitys oli maailman ensimmäinen My Fair Lady, jota ei ohjattu, puvustettu ja lavastettu Broadwayn kantaesityksen mallin mukaan. Vapaat kädet saanut ohjaaja lisäsi musikaaliin uusia tanssikohtauksia. Alkuperäiseen versioon perehtyneet kriitikot totesivat kuitenkin ohjaukselliset muutokset melko huomaamattomiksi.
Kritiikeissä kehuttiin niin ohjausta, puvustusta, lavastusta, koreografiaa kuin tekstin suomennostakin. Monet teoksen piirteet jakoivat mielipiteitä, ja esityksessä nähtiin myös monenlaista parannettavaa. Arvostelijat moittivat muun muassa orkesterin ensi-iltasuoritusta rytmittömäksi ja näyttelijöitä hermostuneen haparoiviksi.
Musikaalin päärooleissa Elizana ja Higginsinä nähtiin Ritva Valtakoski ja Esko Vettenranta. Molempien roolityöt saivat hyvän vastaanoton, vaikkakin Vettenrannan Higginsiä soimattiin muutamassa arvostelussa ”turhan kovasta huutamisesta”.
My Fair Ladysta tuli turkulaisittain ennennäkemätön menestys. Jo ensi-illassa nähtiin runsain joukoin helsinkiläisiä ja muita ”etäisempiä teatterinharrastajia” – Ilta-Sanomien reportterin mukaan jopa pieni ryhmä Nepalista!
Musikaalin maine kiiri nopeasti. Helsingin teatterikerho teki heti ensi-illan perään kolmen bussin ryhmämatkan Turkuun. Kaupunginteatterin väki juhlisti harvinaislaatuista vierailua tarjoamalla helsinkiläisille kahvit lämpiössä.
Esityskauden jatkuessa teatteri sai vastaanottaa koko joukon arvovieraita. Musikaalin kävivät katsomassa niin Turussa huippukokousta pitäneet diplomaatit, Neuvostoliiton kulttuuriministeri kuin eduskunnan sivistysvaliokuntakin.
Musikaali herätti myös koululaisten huomion. Loppukevään 1963 esityksissä vieraili yli 30 luokkaretkeläisten ryhmää opettajineen. Koululaisia saapui muun muassa Kouvolasta, Joutsasta ja Joensuusta.
Matkatoimisto Aero järjesti eri puolilta Suomea jopa teatterilentoja My Fair Ladya katsomaan. Arvioitiin, että yli puolet My Fair Ladyn katsojista saapui teatteriin Turun ulkopuolelta.
My Fair Lady esitettiin yhteensä 89 kertaa. Viimeinen esitys nähtiin vuoden 1963 uudenvuodenaattona.
Turun Kaupunginteatterin siihenastisen historian menestyneimmän teoksen näki yhteensä yli 54 000 katsojaa. Edellinen ennätysteos, konserttitalossa esitetty Viktoria ja hänen husaarinsa -operetti, ylti 26 000 katsojaan.
”Ladyn” jälkeen turkulainen Broadway-musikaalien sarja jatkui elokuvanakin tunnetulla West Side Storylla. Musikaalien kanssa ohjelmistossa vuorottelivat yhä wieniläisoperetit.
”Missä piilee musicalien nykyisen valtavan yleisönsuosion avain, on vaikea varmasti sanoa. Joka tapauksessa ne ovat terveesti ravistelleet ja tuulettaneet musikaalisen teatterin perinteitä, ne ovat operetin moderneja perillisiä, joissa sykkii nykypäivien kiihkeä elämänrytmi”, Uuden Päivän toimittaja pohdiskeli My Fair Ladyn oltua ohjelmistossa vuoden päivät.
My Fair Ladysta on sittemmin tullut Suomen kolmanneksi esitetyin amerikkalainen musikaali. Turun Kaupunginteatterissa teos sai uusintaensi-iltansa vuonna 1979, ja yleisömenestys oli toisellakin kierroksella taattu. Rakastetun musikaalin näki yli 42 000 katsojaa.
Teksti: Siiri Liitiä
Turun Kaupunginteatterin vuoden 1962 My Fair Lady oli musikaalin suomenkielinen kantaesitys. Turun murteelle teos oli kuitenkin ehditty kääntää jo 1950-luvun puolella, kun Turun klassillisen lyseon teiniyhdistys esitti musikaalista Turun konserttitalossa Mun sulone sussu -nimisen mukaelman.