1. Kaikki tulee olemaan ok. 2 Tehkää taidetta. 

“Teatterijutuissa tulee aina puukko sydämeen, suolaus ja kauhea prokkisdarra, kun pitää luopua siitä yhteisöstä”, Tuulevi selittää ja kädet säestävät puhetta. Hän ja kaksi kirjoittajakollegaa kokivat prokkisdarran kesällä, kun heidän yhdessä tekemänsä näytelmäteksti valmistui ja siirtyi heiltä ohjaaja Ishwar Maharajn käsiin. Ensi keväänä he näkevät sen näyttämöllä toisten nuorten esittämänä. Näytelmä syntyi osana Turun Kaupunginteatterin ja Teatteri Vertigon Nuorten Sopukka -projektia.  

Turkulaiset Joli (16 v.) ja Tuulevi (16 v.) sekä laitilalainen Werner (15 v.) tutustuivat toisiinsa lukuvuoden mittaisessa käsikirjoituspajassa. Heidän työtään ohjasi Teatteri Vertigon pitkäaikainen näytelmäkirjailija Eeva Salonius. Kaikki kolme nuorta ovat tottuneita kirjoittajia, joiden kynästä irtoaa ainakin runoja, näytelmiä ja päiväkirjatekstejä. Tuulevi mainitsee myös kirjoittavansa kirjeitä itselleen tulevaisuuteen: “Olen tehnyt sitä jo viiden vuoden ajan. Nykyisin ne voi ajastaa mailissa tulemaan itselle milloin haluaa. Todellakin suosittelen sitä!” 

Teatteri taidemuotona on myös kaikille tuttu, turkulaisilla on takanaan Turun Nuoren Teatterin perusopetusta ja lukion ilmaisutaidon kursseja ja Werner on viettänyt paljon aikaa niin kesäteatterin näyttämöllä kuin teatterien katsomoissakin. Teatterissa heitä vetää puoleensa yhteistyö ja yhteisö, joka kohtaa jäsenensä sellaisena kuin he ovat. “Paljon ihmisiä työskentelee samaa lopputulosta kohti, eikä se olisi sama, jos jokin osanen puuttuisi”, Joli miettii. “Ja kun kokonaisuus näyttämöllä toimii, sytyttää se katsojankin”, täydentää Werner. 

Taiteen pitää sanoa jotain 

 Nuoret ovat jokseenkin kaikkiruokaisia tarinoiden suhteen. Joli haluaa henkilöhahmoja, joihin pystyy syventymään, mutta arvostaa myös visuaalisesti hienoa kerrontaa. “Haluan samaistua – tai sitten tulla haastetuksi kohtamaalla jotain itselle vierasta. Vaikka teatteria ja elokuvia ei pitäisi rinnastaa, menee teatterikerronta kuitenkin minulla elokuvien yli, koska sen katsominen on niin uniikki tilanne”, Joli kertoo.  

Werner on teatterin sarjakatsoja, joka löytää jotain kiinnostavaa mistä tahansa esityksestä. Viimeksi häneen teki vaikutuksen 9-luokan tet-viikolla nähty muistisairaudesta kertovan Isä-draaman läpimenoharjoitus. “Se luova teksti ja hieno kuvaus, jossa pala palalta kaikki selviää – tai jää selviämättä”, Werner avaa innoissaan. Häntä kiinnostavat myös tiivistunnelmaiset uudet dekkarit.  

Tuuleville lukeminen on paras tapa nauttia tarinoista, koska siinä saa itse luoda mieleensä maailman. Häntä kiinnostaa eniten yhteiskunnallinen ja poliittinen taide, mikä onkin helppo uskoa vilkaistuaan kantaaottavia pinssejä hänen olkalaukussaan. “Taiteen pitää sanoa jotain, antaa joku näkökulma. Cabaret-musikaali pisti minut shokkiin, koska tulin tänne teatteriin suoraan sängystä vanhempien raahaamana. Ja sitten se fasismin nousua kommentoiva esitys jätti täysin sanattomaksi”, kertoo Tuulevi edelleen vaikuttuneena Jakob Höglundin ohjauksesta. Hänen kipinänsä teatterin katsomiseen syttyi aikanaan Turun Kaupunginteatterissa esitetyn Näytelmä joka menee pieleen -komedian myötä. Hänellä on myös vahva viha-rakkaussuhde scifiin.  

Entä millaisen näytelmän nämä nuoret kirjoittivat yhdessä? Kaikki näkevät sen nykydraamana, jossa on selkeä kolmen henkilöhahmon kasvutarina. “Näytelmä sisältää paljon taidetta ja sen tekemisen tuskaa”, kertoo Joli. “Ja yhteiskunnallista kommentointia, eikä se sovi perheen ihan nuorimmille. Sen teemoja ovat ainakin mielenterveys ja poliittinen aktivoituminen. Ja perhesuhteet on iso teema, tulehtuneet ja vaietut ylisukupolviset suhteet, ja myös uudestaan solmitut”, täydentää Tuulevi. ”Paljastamatta enempää, siinä kirjoitetaan, maalataan ja tehdään musiikkia”, Werner mainitsee. 

Hahmogalleriassa jotain tuttua 

“Me luotiin jokainen yksi oma henkilöhahmo ja sitten alettiin kirjoittaa ristiin niistä. Eli näytelmässä seurataan kolmen nuoren ihmisen elämää. Heillä on eri lähtökohdat, mutta yhdistävänä tekijänä ovat taiteen tekeminen ja hankala elämäntilanne”, kertoo Werner. “Niin, ne kaikki etsivät omaa polkuaan, eikä se ole helppoa”, komppaa Tuulevi.  

Jolin luoma hahmo on juuri muuttanut Turkuun, koska on hukassa kirjaprojektinsa kanssa, stressaa deadlineja ja kokee luomisen tuskaa. Tuulevin oma hahmo on mystinen tyyppi, joka rakastaa musiikkia. “Hän on kuin legopalanen, joka yhdistää niitä muita hahmoja, mutta hänestä itsestään ei saada paljoa tietoa. Taustalla on kuitenkin ero ja bändin hajoaminen. Ja hänellä on vain chosen family [itse valittu perhe], sillä ainoa läheinen on baarimikko. “Se yhteisesti syntynyt baarimikko on muuten meidän kaikkien suosikkihahmo”, Tuulevi innostuu. Werner kertoo, että hänen omalla hahmollaan on vaikea isäsuhde ja isoja, henkistä kehittymistä vaativia valintoja edessään. 

Nuoret näkevät hahmoissa itseään vaihtelevasti. Etenkin Wernerin hahmossa on annettu mielikuvituksen värittää ilman rajoja. “Tai kyllä Eeva vähän suitsi joitain ehdotuksiani, kun tehtiin kuitenkin vakavasti otettavaa draamaa”, Werner naurahtaa. Eeva huikkaa väliin näytelmätekstin käsittelevän myös hyväksymisen teemaa, sillä nämä epätodennäköiset ystävykset saavat joukossakin olla oma itsensä, vaikka kaikilla on ongelmansa. ” Niillä kaikilla on joo ongelmia – ehkä koska he asuvat Turussa”, nauraa Tuulevi, mutta korjaa heti olevansa isänmaallinen turkulainen, joka rakastaa kotikaupunkiaan, ainakin ironisesti. 

Sanottavaa ja opittavaa riitti 

On selvää, että paitsi nuorten luomat hahmot, myös he itse ovat keskenään tosi erilaisia persoonia. Tuulevi nimeää itsensä pahikseksi, joka aiheuttaa tragediaa. “Siis näyttämölle vaan, tietenkin.” Werner on porukan ideapankki, jolla tarina lähtee lentoon ja hakee villisti uusia juonenkäänteitä. “Joli on meistä se, joka osaa yhdistellä kaiken kokoon”, he summaavat.  

“Teidän yhteistyönne toimi hyvin, olitte kaikki hienosti sisällä samassa maailmassa ja teitte samaa näytelmää, vaikka kirjoitittekin välillä yksin”, projektia koordinoiva Eeva kehuu ryhmäänsä, jolla tuntuu kyllä olleen hauskaa näytelmää luodessaan. Haastattelun aikana kuulen muun muassa Tuulevin Stubb-imitaation ja räppibiittejä, Jolin metateksti-läppiä ja Wernerin selostusta lopullisesta näytelmästä poistetuista kohtauksista.  

Eeva kuvailee nuorten näytelmää paikoin rankaksi, koska siinä käsitellään esimerkiksi itsemurhaa ja huumausaineiden väärinkäyttöä. “Siinä on kuitenkin myös huumoria ja kepeyttä, ja se korostaa toivon merkitystä”, hän kertoo. Kun kysyn nuorilta, mitä he haluavat näytelmällään sanoa ikäisilleen, Tuulevi summaa Tasavallan Presidentti Stubbin hengessä heti kaksi pääpointtia: “Yksi: Kaikki tulee olemaan ok. Kaksi: Tehkää taidetta.”  

Joli uskoo monien nuorien löytävän näytelmästä jotain tuttua. “Hahmojen suhde rakentuu kiinnostavasti, kun kaikki on niin eri kohdassa elämää. Liima heidän välillään on ehkä pitävämpi, kun he eivät ole mikään itsestään selvä ystäväporukka”, nuoret miettivät. “Niin paljon kuin olenkin nähnyt teatteria, en ole törmännyt tällaiseen teokseen koskaan aiemmin”, Werner toteaa. 

Kaikkien mielestä käsikirjoitusprojekti on antanut heille itsevarmuutta ja lisää kirjoitustaitoa. “Nyt näin, että pystyn saaman jotain valmiiksi, enkä jää vain hinkkaamaan”, sanoo Joli. “Minä opin hyväksymään omat virheeni ja oman ilmaisuni”, miettii Tuulevi.  

Pikakysymykset 

Mikä on ollut parasta tässä projektissa? 

• Kaikki: “Seura!”

Entä vaikeinta? 

• Tuulevi: “Seura. [Taas naurua.] Oli vaikea päästää irti omasta hahmosta, kun muut kirjoittivat kohtauksia sille. Ne piti vain hyväksyä.” 
• Werner: “Tekstin luominen, jos ei ollut linjaa ja visiota valmiina.” 
• Joli: “Kuulostan nyt ihan kirjoittamaltani hahmolta, mutta se, ettei koittaisi yksin hinkata täydellistä lopputulosta, vaan luottaisi yhteistyöhön.” 

Mikä sinusta tulee isona? [Tätä kaikkien piti vähän miettiä.] 

• Werner: Näyttelijä, ohjaaja tai käsikirjoittaja. Tai kaikki näistä. 
• Joli: Jotain luovaan alaan liittyvää varmaankin. 
• Tuulevi: Historioitsija tai poliitikko. 

Esitys edessä

Keväällä koittava ensi-ilta jännittää nuoria, sillä silloin katsomoon on varmasti tulossa tuttuja. Ehkä heitä hakee mukaan esitystyöryhmäänkin. “Minä yritän irrottautua esityksen tekoprosessista, koska sitten saan tavallaan kaksi kokonaista teosta, näytelmätekstin ja teatteriesityksen. Kunhan hahmojen moraali pysyy samana, olen tyytyväinen”, Tuulevi toteaa rauhallisena. Samaan aikaan Werner kyselee Eevalta harjoitusaikatauluista, koska haluaisi ehkä mukaan tekemään esitystäkin. Nuoret jäävät juttelemaan Eevan kanssa teatterin aulaan. He selvästi potevat prokkisdarraa ja odottavat näkevänsä toisiaan viimeistään ensi-illassa.

Teatterilla jäädään myös odottamaan hyvin kiinnostuneina nuorten näytelmän 14.3.2025 alkavaa esityskautta.