Case: Punaisen viivan lavastus
”Suurin ympäristöteko on tehdä laatua, eli esitys, joka jättää katsojaan pysyvän jäljen. Ja kaikkein kuluttavinta on tuottaa jotakin turhanpäiväistä”, sanoo lavastaja Jani Uljas. Sata suunnittelutyötä ja kaksikymmentä vuotta Turun Kaupunginteatteriin kiinnitettynä päälavastajana on pitänyt hänet kartalla alan muutoksista. Uljaksen mukaan nykyisin teatterissa ollaan yhä tietoisempia lavastusmateriaalien ympäristövaikutuksista ja moni teatteri hyödyntää myös asiantuntija-apua punnitessaan vaihtoehtoja.
”Teatterissahan on kierrätetty materiaaleja aina, koska sillä tavalla on pysytty säästämään rajallisissa lavastusbudjeteissa. Lavasteet puretaan, lajitellaan ja käyttökelpoiset osat otetaan aina talteen. Teatterien välillä myös lainataan matalalla kynnyksellä tavaroita. Tällä hetkellä ekologinen ajattelu on ujuttautunut jo suunnitteluvaiheeseen, vaikka teoksia tehdäänkin edelleen taide edellä. Näen luonnonvarojen kulutuksen yhtenä välineenä, joka ohjaa työtä”, Uljas kertoo.
Turun Kaupunginteatterissa tarkkaillaan talon hiilijalanjälkeä ja suunnitteluvaiheessa on vertailtu materiaalien ympäristövaikutuksia. Valintoja ohjaa teatterin ympäristöjärjestelmä, joka on rakennettu Ekokompassin avulla ja sitä ollaan kevään 2023 aikana auditoimassa. Suunnittelijat saavat siis apua työhönsä ympäristöasiantuntijalta. Myös teatterien välillä jaetaan mielellään tietotaitoa ja tekniikoita.
Miten ympäristönäkökulma sitten näkyy näyttämöillä? Uljaksen viimeisin suunnittelutyö Punainen viiva -ooppera esitetään Päänäyttämöllä yhdeksän kertaa. Koska esityskausi oli lyhyt, haluttiin toteutuksen olevan mahdollisimman ekologinen ja materiaalivalinnat tehtiin sen mukaisesti.
”Lavastuksen rungot tehtiin metallin sijaan massiivipuusta ja MDF-levystä ja päällystettiin Tapio-paperilla, joka on itsessään hävikkimateriaalia. Materiaalihukkaa välttääksemme teimme kallioelementeistä sellaisessa kulmassa vinon, että hukkapaloja ei syntynyt. Katosta laskeutuvat, heijastuspintana toimivat puunrungot ovat samasta syystä suoria. Kalusteet ovat omasta ja Åbo Svenska Teaterin varastosta lainattuja. Tällainen niukkuusajattelu sopii itse asiassa erinomaisesti Punaisen viivan teemaan, jossa Romppasten perhe asuu köyhyydessä Kainuun korvessa”, Uljas naurahtaa.
Uljaksen uran aikana tapahtunut selkeä muutos alalla on valon ja videon lisääntynyt käyttö. Videoilla on nykyisin teoksissa oma itsenäinen roolinsa, ja ne ovat osa taiteellista suunnittelua. Suomessa käynnistetty yhteisvarastointihanke on tuonut kierrätyksen uudella tavalla lavastesuunnittelijoiden työpöydälle. Turun Kaupunginteatteri on mukana hankkeen pilotoinnissa.
Uljas on tyytyväinen päästyään keskustelemaan materiaalien ympäristökuormituksesta Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen ympäristöasiantuntija Jenni Sademiehen kanssa, sillä tämä oikaisi joitakin materiaaleihin liittyviä mielikuvia. Muovi ja Finnfoam saivat yllättäen synninpäästön, silä niiden valmistus kuluttaa maltillisesti luonnonvaroja ja tuottaa kohtuulliset kasvihuonekaasupäästöt verrattuna moneen muuhun materiaaliin. Tekstiilien käytön suuri kuormittavuus taas kannustaa entisestään kierrättämään jo olemassa olevia materiaaleja. ”Pienet valinnat kertautuvat, siksi niillä on iso merkitys”, Uljas uskoo.
Jani Uljaksen kanssa lavastamossa tet-harjoittelija Viivi Immonen, esihenkilö Sami Nurmi ja ympäristöasiantuntija Jenni Sademies.
Ympäristöasiantuntija Jenni Sademiehen vinkeistä mieleen jäivät eritoten:
1. Uudelleenkäytetty tai kierrätetty materiaali on aina paras vaihtoehto.
2. Yllättävätkin faktat materiaalien valmistuksen kuormittavuudesta.
3. Muovi ja orgaanisten muotojen veistämiseen käytettävä Finnfoam-levy saivat synninpäästön, kunhan materiaali pidetään kierrossa pitkään ja lopulta hävitetään oikein.
Katsomoon asti taustalla tapahtuva ajattelutavan muutos ei näy mitenkään. Haluttuun lopputulokseen on aina mahdollista päästä ympäristönäkökulma huomioiden, se vaatii vain ammattiosaamista ja halua. ”Meidän työmme lähtökohtahan on huijata katsojan silmää, eikä teatterissa mikään yleensä ole sitä, miltä se näyttää”, Uljas muistuttaa.
Teatterin aulassa on Punaisen viivan esityskauden ajan (26.1.-17.2.) nähtävillä Uljaksen lavastusluonnoksia ja -piirroksia.
