Hetken pysähtyminen keskellä harjoituskautta

Musikaalin pääparia esittävät Maria Ylipää ja Jonas Saari tekevät ensimmäistä kertaa töitä yhdessä, vaikka ovatkin tavanneet samoissa lauluopinnoissa. Ja nyt he sukeltavat saman tien syvään päätyyn, sillä tarina keskittyy vahvasti heidän roolihenkilöidensä salamarakastumiseen ja sen herättämiin kahtaalle vetäviin, katkeransuloisiin tunteisiin.

Jonas: Tämä on sillä tavalla poikkeuksellisen intiimi musikaali, että valtaosa kohtauksistani tapahtuu joko kaksin Marian kanssa tai ihan yksin. Kevään harjoituksissa kuroimme kiireesti kokoon Robertin ja Francescan lukuisat kohtaukset ja kappaleet. Pitkän kesätauon jälkeen palasimme aluksi tekniikkapainotteisiin harjoituksiin, joissa ehdimme vähän muistella roolejamme ennen varsinaista näyttelijäntyön hiontaa. Nyt kun ensi-iltaan on kolme viikkoa, kaikki naksahtelee jo paikoilleen. On hyvä, että rooli oli muhimassa ja sitä on ollut aikaa syventää entisestään. Intensiiviset kohtaukset vaativat aikaa.

Maria: Minulle on jopa eksoottista tehdä tällä kertaa teatteria suomeksi. Viimeksi tein suomenkielisen roolin näyttämöllä 2010 Wicked-musikaalissa. Toki olen muuten näytellyt paljon suomeksi. Kielieron vaan huomasi, kun tekstin opettelu Hiljaisia siltoja varten olikin tavallista nopeampaa.

Miten Hiljaisten siltojen alun perin kirjana ja myöhemmin elokuvana julkaistu tarina resonoi teissä?

Jonas: Muistan, että Hiljaiset sillat oli 90-luvulla tapaus. Äidilläni oli elokuva VHS-kasetilla, joita meillä ei ollut montaakaan. Robertin rooliin valmistautuessa luin tuon kirjan, katsoin elokuvan ja myös Helsingin Kaupunginteatterin draamaversion. Tämä rooli on ehdottomasti yksi minun unelmarooleistani. Vedin jo opiskeluaikana lauluilloissa tämän musikaalin säveltäjän, Jason Robert Brownin musikaalibiisejä. Hän on ehdottomasti suosikkisäveltäjäni, hänen musiikkinsa soittaa säveltä minussa. Nyt biisejä laulaessa tuntuu, että olen oikeassa paikassa. Jostain syystä minulle on muuten aina langennut esitettäväksi itseäni vanhempia henkilöitä, mutta en silti uskonut, että pääsisin tekemään tämän roolin vielä alle nelikymppisenä.

Maria: Minulle vanheneminen on tuonut mukanaan koko ajan mielekkäämpiä rooleja. Niissä tumman sävyt yhä syvenevät ja oman elämänkokemuksen kautta henkilöistä pystyy tekemään uskottavia.

Millaisia ajatuksia teillä on roolihahmoistanne ja heidän suhteestaan juuri nyt?

Jonas: Heitä yhdistää tietynlainen ulkopuolisuuden kokemus. Robert on kulkija, joka on tottunut katsomaan kaikkea kameran linssin läpi ja jäsentää asioita sitä kautta. Francesca avaa hänen maailmansa ja toimii uutena ankkurina, johon kiinnittyä.

Maria: Ja Francesca on muuttanut vaimoksi vieraaseen maahan, eikä ole siellä päässyt toteuttamaan itseään ja unelmiaan. Robertin kautta ne avautuvat taas mahdolliseksi ja hän jakaa saman intohimon Robertin kanssa. Minusta siinä on kyse myös jokaisen meidän nähdyksi tulemisen tarpeesta. Robert näkee Francescan sellaisena kuin hän on, eli herkkänä ja taiteellisesti lahjakkaana persoonana, ilman äidin ja vaimon roolia. Ja he näkevät toisissaan jotain sellaista, mitä elämä ei ole muuten heille tarjonnut. Sillä on iso vaikutus molempiin.

Mikä tässä tarinassa tavoittaa katsojan?

Jonas: Tunnistettavinta tässä musikaalissa on varmasti valinta, joka Francescan on tehtävä, sen vaikeus. Rauhalliseksi rakennettu elämä vai intohimo ja tuntematon päämäärä?

Maria: Niinpä, Francescan tilanne on realistinen, koska siinä ei ole olemassa helppoja ratkaisuja. Musikaali on elämänmakuinen, vaikka tarina on tietenkin kohotettu ja sijoittuu kaukaiselle 60-luvulle. Mutta valinta perheen ja yllättävän rakkauden välillä ei varmasti ole tänä päivänä yhtään sen helpompi.

Entäpä musiikki, miten kuvailitte sitä?

Jonas: No minua vavahduttavat ihan erityisesti Robertin kappaleet. Suosikkejani Hiljaisissa silloissa ovat silti molemmat meidän duettomme. Ne ovat sellaisia power balladeja, että oksat pois. Niiden lisäksi myös Wondering ja It All Fades Away puhuttelevat, sillä ihmisten menettäminen herkistää näkemään, mikä elämässä on tärkeää.

Maria: Tässä musikaalissa musiikki avaa oven Robertin ja Francescan sisimpiin tunteisiin ja tuo Jason Robert Brownin säveltämä sävelkieli piirtää myös itsessään kuvaa henkilöistä. Pääsen laulamaan Francescana hyvin lyyristä materiaalia, jossa on kuultavissa myös Francescan juuret Italiasta, tyylilajillisesti vivahteita on mukana eurooppalaisesta taidemusiikista ja italialaisesta kansanmusiikista. Kokonaisuutena Hiljaiset sillat -musikaali, kuten myös aiemmin tekemäni Next To Normal, ovat mielestäni silti läheistä sukua näytelmille. Laulujen lisäksi tässä on paljon näyteltävää.

Jonas: Meillä on kyllä koossa valtavan lahjakas työryhmä, jossa kaikkien taidot pääsevät esiin. Pieni näyttämötyöryhmä tekee sen tunnelman, että me olemme kaikki samassa veneessä.

15.9.2022 Turussa