Hildur surffasi maanmiestensä sydämiin

Turun kirjamessuilla käytiin syksyllä 2022 suunnilleen tällainen keskustelu:

Mikko Kouki: “Onko kiire?”
Satu Rämö: “On, esiintyminen alkamassa just.”
Mikko Kouki: “Tarvitsen vain 15 sekuntia.”
Satu Rämö: “Anna tulla.”
Mikko Kouki: “Onko Hildurin näyttämöoikeudet jo myyty?”
Satu Rämö: “Ei.”
Mikko Kouki: “Älä myy muille. Palaan asiaan.”

Tästä se lähti. Ja torstaina 7.11. yleisö näki vihdoin edessään Hildurin kasvot. Todennäköisesti kaukaisimmat ensi-iltavieraamme olivat Islannin Ísafjörðurdin kylästä, johon Hildurin tapahtumat sijoittuvat. Kunnanjohtaja Arna Lára Jónsdóttirin seurueessa oli mukana 15 kyläläistä, joita jännitti nähdä omille kotikulmilleen sijoittuva dekkaritarina teatterissa. He olivat jo lukeneet elokuussa Islannin kielellä ilmestyneen Hildur-sarjan ensimmäisen romaanin, mutta odottivat vielä seuraavien osien käännöstä. Joku mainitsi lukeneensa seuraavat kirjat jo ruotsiksi, koska odottaminen kävi tuskaisaksi.

“Ihan kuin omia tuttuja olisi lavalla!”

Miten näyttämönäkymä sitten avautui islantilaisille? Rämön aviomies Björgvin Hilmarsson oli päättänyt katsoa esityksen ilman tekstitystä ja oli väliajalla silminnähden vaikuttunut sen visuaalisuudesta. Hänelle toki tarina oli entuudestaan hyvin tuttu. Muut islantilaisvieraat kehuivat Subtitle Mobile -sovellusta, jonka englanninkielisen tekstityksen kanssa esityksessä oli helppo pysyä kärryillä.

Kunnanjohtaja Arna Lára kertoi että on ihanaa olla Suomessa, vaikka pieni huoli hänellä olikin Ísafjörðurdissa samaan aikaan riehuvasta myrskystä. Hän sanoi tunnistaneensa kotimaansa etenkin näyttämön lumituiskusta. Se mihin hän kiinnitti eniten huomiota oli kuitenkin henkilöhahmot, joista osalla oli tuttuja nimiä. “Me todellakin arvuuttelimme keskenämme, olisiko joillakin heistä esikuvansa todellisuudessa. Oli hauska vertailla, kuka hahmoista tuli kenellekin mieleen.”

Arna Lára kertoi myös huomanneensa vasta Suomessa olonsa aikana, millainen julkkis Satu Rämö on, kun tämä antoi haastatteluja, poseerasi fanikuvissa ja jakoi omistuskirjoituksia kirjoihinsa. “Meillä kotikylässä Satu on sellainen ihan tavallinen naapurin nainen, joka lenkkeilee ja pukeutuu usein punaiseen.” Useampi Islannin vieraista oli muuten Satua kunnioittaakseen valinnut ensi-iltaan päälleen kirkkaanpunaista.

Osa islantilaisten joukosta oli aloittanut ensi-iltapäivän aamulenkillä jokirannassa, ja nauttinut siitä, ettei Turussa juostessa tarvitse varoa lunta ja jäätä. Illan esityksen jälkeen heillä riitti vielä virtaa juhlistaa kantaesitystä ja jäädä tutustumaan suomalaisiin teatterintekijöihin. Ryhmän viikko jatkuu saunaillalla ja Helsinkiin tutustumisella ennen paluuta Länsivuonoille. Siellä he jäävät odottamaan Rämön Hildur-sarjan seuraavien romaanien kääntämistä islanniksi ja tarinasta tekeillä olevan tv-sarjan kuvauksia. Hildurin jäämeressä surffaaminen jäi heidän verkkokalvoilleen upeimmaksi muistoksi teatteriesityksestä.

Esityskuva, kuvaaja Otto-Ville Väätäinen.

Kutkuttava kantaesitys

Ensi-illassa tunnelma oli kaikkinensa selvästi odottava, kukapa ei olisi ollut utelias näkemään yhtä Suomen syyskauden isoimmista teatteritapauksista. Aulassa syystakkien alta paljastui muutamakin islantilaisneule, kahvilasta kuului skumppakorkin poksahduksia. Väliajalla Satu Rämö poseerasi fanien kanssa yhteiskuvissa. Teatterin tarjoilija Ella harmitteli, ettei ollut tajunnut ottaa juuri aloittamaansa Rakel-romaania mukaan omistuskirjoitusta varten.

Kirjasarja on kiistatta jättimenestys ja ilmiö. On kutkuttavaa ajatella, että katsomo täyttyy ilta toisensa jälkeen yleisöstä, jossa useilla on jo jokin oma mielikuvansa siltä, miltä Hildur ja hänen maailmansa näyttävät. Esitys ei yritäkään osua siihen mielikuvaan, mutta teatteri tarjoaa herkullisen vertailukohdan, peilin ajatuksille ja puheenaiheen – sitähän se parhaimmillaan on!

Kirjailija Satu Rämö ja Hilduria esittävä Asta Sveholm ovat tavanneet jo useampaan otteeseen. Tässä he poseeraavat Hildurin pressitilaisuudessa kaksi päivää ennen ensi-iltaa. Kuvaaja Satu Kemppainen.