Kaksi surumielistä kohtaa

Kaksi surumielistä kohtaa toisensa oikealla hetkellä. Toinen heistä on jätetty, toinen elää etäsuhdetta. Hetki on otollinen, he löytävät yhteyden. Sitä vahvistaa myös yhteinen intohimo, musiikki. Elämä kuitenkin liikahtaa eteenpäin ja erottaa heidät. Mitä jää? Muisto. Aavistus elämän hyvyydestä ja kauneudesta. Haikeus. Ehkä jotkut rakkaustarinat ovat kauniimpia aavistuksina. Ehkä kaikki menisi pilalle, jos rakastavaiset saisivat toisensa.

Oncen ihmissuhde ei koskaan toteudu täydessä mitassa. Kertomus on sukua Rakkautta ennen aamunkoittoa elokuvalle, jossa nuori mies ja nainen kohtaavat, kulkevat Pariisin öisillä kaduilla ja hyvästelevät toisensa aamulla. Katsoja jää kysymään: Mitä olisi voinut tapahtua? Oliko kyseessä suuri, mutta menetetty rakkaustarina?

Ehkä tällaiset tarinat inspiroivat meitä tavallisen arjen tallaajia olemaan avoimempia kohtaamisille. Muistuttavat, että elämä on täyttä myös ilman virallista täyttymystä, että kauneutta on myös hetkissä ja että jokainen kohtaamamme ihminen voi olla merkittävä, vaikka tarina jäisikin kesken.

Onnellisuus ja täyttymys eivät ole jossakin kaukana tulevaisuudessa vaan juuri tässä.
Eivätkä kauniit tarinat ole välttämättä rakkaustarinoita. Myös ystävyys on merkityksellistä.

Kuulin taannoin kustantaja, kirjailija Anna-Riikka Carlssonin puhuvan kauniisti Eeva Kilvestä ja ystävyydestä. Koska hänen ajatuksensa sopivat niin hyvin Once-musikaalin synnyttämiin ajatuksiin, jaan ne tässä.

”Ystävyyden koen entistä vahvemmin olevan kuin virtaavaa vettä, melkein rakkautta, johon liittyy syvä kokemus tunnistamisesta ja tahto jäädä toisen seuraan. Nämä eivät ole samalla tavalla tietoisia kuin päätös kohdella ihmisiä ystävällisesti. Voin valita, miten ihmisiä kohtelen, mutta koskaan ei voi tietää, kenestä tulee ihminen, jonka seurassa aika loppuu aina kesken, jonka seurassa ei tarvita selittäviä sivulauseita ja jolle tekee mieli kantaa auringonkukat, lehtileikkeet ja leivokset. Niin kuin Eeva Kilpi kirjoitti:

Katson sinua silmiin ja lohdutan.
Ei surra liikaa.
Ollaan kohtalaisen hyvällä tuulella.
Eletään se hetki mikä voidaan
sellaisena kuin se tulee.
Ei elämässä muuhun pysty,
paitsi että voi tehdä toisen iloiseksi.”