Tiedote

Myyntipalvelun puhelimessa ja teatterin sähköposteissa käyttökatkoja 29.1.-31.1. palvelinsiirrosta johtuen. Lue lisää.

Mies istuu näyttämöllä partituurin äärellä kapellimestrain tahtipuikko kädessä

Kapellimestarin tärkeimmät: tarkat korvat ja vahva näkemys

Olemme saaneet Punaisen viivan kapellimestariksi oopperataivaan kansainvälisen kiintotähden Ville Matvejeffin. Tutustu hänen työhönsä haastattelussa.

Kapellimestari Ville Matvejeff johtaa alkuvuodesta Turussa Punainen viiva -oopperan lähes 70 soittajan sinfoniaorkesteria. Musiikin monitaituri on myös säveltäjä ja pianisti, joka on työskennellyt uransa aikana kapellimestarina mm. Tukholman kuninkaallisessa oopperassa, Malmön oopperassa ja ylikapellimestarina Jyväskylän sinfoniassa. Hän toimii myös neuvonantajana edellä mainitussa sekä Kroatian Kansallisoopperassa. Syksystä 2019 alkaen hän on toiminut Savonlinnan oopperajuhlien taiteellisena johtajana. Sitä edelsi pesti Turun musiikkijuhlien taiteellisena johtajana vuosina 2016–2018. Mutta nyt keskitytään hänen työhönsä Punaisen viivan parissa Turussa.

Miten päädyit tekemään Punaista viivaa yhteistuotantoon Turkuun?
Pyyntö tuli alun perin Turun filharmonisen orkesterin suunnalta, meillä kun on pitkä historia yhdessä. Olen ollut siellä töissä useampaan otteeseen, ja Päivi Nisula ja Nikke Isomöttönen miettivät, että olisin sopiva kippari tähän. Tämä on viides isompi ooppera, jota teen Turkuun. Ensimmäinen oli vuonna 2011, jolloin toimin kapellimestari Leif Segerstamin assistenttina Eerik XIV -oopperassa.

Mikä oli ensimmäinen ajatuksesi työtarjouksesta?
Ilman muuta! Punainen viiva on fantastinen mestariteos, yksi keskeisimpiä suomalaisia oopperoita, eikä se kuitenkaan ole ollut liikaa ohjelmistoissa. Nyt oli loistava tilaisuus päästä itse johtamaan sitä. Tartuin siihen heti. Mielestäni tällainen yhteistuotanto on aivan esimerkillinen tapa tehdä oopperaa, niin kannattaisi toimia muuallakin.

Millaista on tulla taas töihin Turkuun?
Turkuun on aina kiva tulla, täällä voisi käydä vaikka joka päivä eri ravintoloissa syömässä ja joen rannassa on hauska kävellä. Kaupunki on tullut läheiseksi, kun täällä on tullut pyörittyä yli kymmenen vuotta. Turussa on myös aina kivat työryhmät, joiden kanssa muodostuu lämpimiä, kollegiaalisia muistoja. Produktioista oivaltaa täällä aina jotakin uutta. Nytkin on kiva tehdä Turun Kaupunginteatterissa, jossa on upea rakennus ja teatterisali. Vaikka täällä pelataan akustiikan osalta sähkön avustuksella, olen huomannut, että teatterin henkilökunnalla on hirveän hyvä lähestymistapa haasteiden ratkomiseen. Nostan hattua paitsi mukaville ja tehokkaille tyypeille, myös teatterin johtajille, että ovat lähteneet tekemään tällaista yhteistuotantoa.

Mikä on suhteesi Ilmari Kiannon alkuperäistekstiin?
Olen tämän prosessin myötä tutkinut sitä. Romaanin kieli on hirvittävän rikasta ja inspiroivaa. Siinä on paljon sanoja, joita olen joutunut katsomaan sanakirjasta tai googlaamaan. Esimerkiksi erilaisten luonnonilmiöiden nimet. Ja Venäjän ja Suomen virstojen eron selvitin myös – se on muuten 2–3 metriä. Tarina on kyllä ihan mieletön. Se, miten ajan yhteiskunnallinen tilanne ja henkilökohtaisen elämän haasteet nivoutuvat siinä yhteen. Teos on elokuvallinen ja sopii erinomaisesti oopperan libretoksi. Vaikka siinä on paljon kurjuutta, niin siitä löytyy myös lämpöä ja toiveikkuutta.

Entä mikä on suhteesi Aulis Sallisen Punainen viiva -oopperaan?
Aulis Sallisen musiikki on ollut minulle hyvin läheistä ja tuttua jo pidemmän aikaa, olen tehnyt yhden hänen kantaesityksensä aiemmin (Linna vedessä, 2017). Olen myös ollut levyttämässä hänen orkesterimusiikkiaan. Aulis on fantastinen oopperasäveltäjä, jolla on nerokas ja intuitiivinen ymmärrys laulun ja tekstin suhteesta. Hän pystyy luomaan ilmaisuvoimaista ja tunnetiloja tarkasti kuvaavaa laulutekstuuria. Olen aina ihaillut hänen tapaansa kirjoittaa ylevää ja kaunokirjallista tekstiä. Vaikka Punaisessa viivassa on kansankielisyyttä, siinä on silti tietty arvokkuus. Se on runollista. Hän on Suomen upein oopperasäveltäjä. Me tapasimme hänet Johanna Rusasen ja Waltteri Torikan kanssa ennen harjoituskauden alkamista. Hän neuvoi tekemään meidän näköisemme teoksen. Puhuimme myös niistä lähtökohdista, joista teos on syntynyt ja hän näytti graafisen karhupiirroksen, joka pohjalta hän luonnosteli aikanaan tämän oopperan muodon.

Mikä Punaisen viivan musiikissa puhuttelee sinua?
Tämä on teos, jossa on koko ajan useita merkityksiä läsnä. Esimerkiksi yhdessä Topin lyhyessä aariassa voi hetkittäin miettiä, onko kyseessä haikea romanssi vaiko sittenkin kyllästyneisyys parisuhteeseen. Ja Puntarpään hahmon voi tulkita yhtä hyvin asiansa takana aidosti seisovaksi, kuin narsistiseksi evankelistaksi. Oikeastaan ainoat aidot ja yksiselitteiset hahmot ovat lapset, joiden kohtalo sinetöi oopperan koskettavuuden.

Miten Turun Kaupunginteatterin Päänäyttämö soveltuu oopperan tekemiseen?
Orkesteri tulee näkymään takanäyttämöltä koko ajan yleisölle. Asetumme tylliverhon taakse ihan normaaliin orkesterin istumajärjestykseen, eli jouset edessä, sitten puhaltimet, sitten lyömäsoittajat. Näin etunäyttämö jää ohjaajan käytettäväksi ja solistit pääsevät hyvin lähelle yleisöä. Iso teatteri tarjoaa upeat mahdollisuudet näyttämöllisesti ja visuaalisesti. Laitteisto mahdollistaa suuren spektaakkelin tekemisen.

Ketkä ovat kapellimestarina läheisimpiä työtovereitasi?
Tällä hetkellä vieressäni harjoituksissa pianoa soittava korrepetiittori Marko Autio. Kuuntelemme yhdessä laulajia ja annamme korjaavia ohjeita solisteille ja kuorolle. Se on jatkuva prosessi, jossa kaikkea viimeistellään ensi-iltaan asti. Tässä teoksessa on todella paljon nuotteja ja ilmaisun pitää olla juuri kohdallaan, jotta oikea tulkinta välittyy. Solistien kanssa teen myös paljon yhdessä, samoin ohjaustiimin.

Mitkä ovat tärkeimpiä työvälineitäsi?
Korvat! Partituuri ja kädet toki myös, mutta kuunteleminen on ykkönen. Ja se, että pystyy kuvittelemaan, miltä haluaisi asioiden kuulostavan ja pystyy muovaamaan musiikin soittajien ja laulajien kanssa sellaiseksi.

Mikä on tärkein ominaisuus kapellimestarin työssä?
Täytyy olla hyvin vahva näkemys, jotta on pokkaa sanoa muille, miten asiat tehdään. Näkemys syntyy siitä, että on vankka kokemus musiikin tekemisestä, eli on taustaltaan huipputason muusikko. Eihän sitä olisi uskottava soittajien silmissä, jos menisi vain eteen heiluttamaan käsiään. Se on kuin poliittinen luottamustoimi, pitää ansaita toisten luottamus. Nopeus on myös tärkeä ominaisuus. Ja analyyttisyys tilanteissa, joissa pitää tehdä ratkaisuja hävittäjälentäjän nopeudella. Elävää musiikkia tehtäessä raiteiltaan lähtevät asiat pitää osata korjata heti lennossa. Myös psykologiset taidot ovat tärkeitä, että osaa annostella asiansa oikein ja tietää milloin kannattaa näyttää, milloin kertoa. Aika on kallista, kun harjoittelemme tiiviisti 60–100 henkilön porukalla. Silloin pitää tietää minuutilleen, miten ajan käyttää.

Terveisesi katsojalle, joka vielä empii lipunostoa oopperaan?
Elämme pelontäyteistä aikaa, jossa helposti kaipaa kepeää viihdettä. Sitä Punainen viiva ei ole. Mutta se on mestariteos, joka on hirveän ajankohtainen; meillä on nytkin köyhyyttä ja vaalit tulossa. Taiteen kautta koettuna synkätkin asiat auttavat purkamaan raskasta tunnetta. Kun sitä pystytään prosessoimaan yhdessä, se helpottaa. Kyynelistä tulee parempi olo. Eiväthän Titanic ja Romeo ja Juliakaan lopu onnellisesti, mutta silti niitä rakastetaan.

Punainen viiva -ooppera Päänäyttämöllä 26.1.-17.2.2023. Lue lisää oopperasta.