Näin tehtiin ”sipsi”
Lavastaja Milja Salovaaralla oli idea. Iso, valkoinen idea. Vuonomaisema oli hänelle Oslossa asuvana tuttu ja Hildur-näytelmä sijoittuu pääosin Islannin Länsivuonoille. Näyttämölle siroteltujen tekolumikasojen ja konkreettisesti rakennettujen tapahtumapaikkojen sijaan esityksen lavastukseen haettiin tilaa, jossa voisi ilmentää Hildurin mielenmaisemaa. Ahdistunut, pakonomaisesti urheileva rikosetsivä surffaa, juoksee, käy salilla ja ajaa poliisityössään satoja kilometrejä lumierämaassa. Milja ja ohjaaja Anne Rautiainen päätyivät suunnitelmissaan yhteen pyörivään lavastuselementtiin, jonka eri puolilla ja tasoilla näyttelijät liikkuvat. Se muistuttaa katsojasta riippuen vuorenrinteitä tai siipiä – tai sipsiä.
”Sipsin” syntyvaiheet
Hildurin suunnitelmia ja lavastuskonseptia esiteltiin teatterilla valmistaville osastoille maaliskuussa 2024. Tarkempi palaveri valmistusvaiheista käytiin myöhemmin keväällä. Siihen mennessä lavastemestari Dan Muggridge oli ehtinyt taivutella pienoismallin 1:10 mittakaavaan. Koko lavastamon tiimi testaili yhdessä vaihtoehtoja pintamateriaaliksi, niitä löytyikin retkipatjasta finnfoamiin ja lakanakankaasta kanaverkkoon. Teatterin metalliverstaan puolella Jaakko Rajala taivutteli metallipalkkeja ja hitsasi lopullisen rakenteen, joka päällystettiin kahdessa osassa.
Testiversioiden kaikki materiaalit päätyivät käyttöön siipien eri osioihin; vanerin päälle tuli kerros ekovillaa sekä maalin, liisterin ja puuliiman sekoitusta. Kevyempi alapinta verhoiltiin valkoisella lakanakankaalla. Pintakäsittelijä Camilla Gustafsson päällysti turhan liukkaaksi jääneitä rinnekohtia karhealla pinnoitteella, jotta näyttelijät voivat juosta nousevia rinteitä turvallisesti.
Siipiväliltään 12-metrinen elementti kiinnitetään aina esityspäivinä päänäyttämön pyöröosioon pulttaamalla. Koko määräytyi sen mukaisesti, että elementtiä mahtuu pyörimään projisointikankaiden välissä ja näyttelijät voivat kulkea siivekkeiden alta.
”3D-mallinnoksen tekeminen tietokoneella olisi ollut turhaa, kun elementin muoto on näin orgaaninen. Saimme Miljalta hyvin vapaat kädet toteutukseen. Meillä oli keväällä paljon aikaa materiaalitestailuun, mutta kesälomien jälkeen minun piti tehdä tiukka päiväaikataulu, jotta saimme lavasteen valmiiksi ennen kuin Hildurin harjoitukset alkoivat. Kaiken kaikkiaan tämän tekeminen tuntui enemmän veistoksen valmistamiselta, kuin lavasteiden rakentamiselta”, Dan naurahtaa.
