Ohjaaja Liisa Mustosen haastattelu

Liisa Mustonen on ohjaaja, näyttelijä, hahmoterapeutti, pari- ja seksuaaliterapeutti, valmentaja ja työnohjaaja sekä feministi. Mustosesta on moneksi, joten ei ole ihme, että hän kiinnostui heti Lou Salomésta, naisesta, joka tutki monin tavoin maailmaa ja ihmisyyttä ja vaikutti vahvasti psykoanalyysin kehitykseen.

Mikä Lou Salomé oikein oli naisiaan?

“Lou oli vapaa ajattelija ja aikansa suuri muutosvoima, joka näytti esimerkillään, että naisen äly on tasavertainen. Hän eli täysin poikkeuksellisen, omannäköisen elämän eikä antanut yhteiskunnan normien tukahduttaa omaa tiedonjanoaan.”

Mikä hänessä erityisesti inspiroi sinua?

“Merkillepantavinta siinä naisessa oli hänen järjetön rohkeutensa! Vapaus kasvaa naisena omaksi itsekseen todella vaati sitä 1800-luvulla, jolloin naisen paikka oli kotona synnyttämässä – ei tutkimusmatkoilla eikä luentosaleissa. Lou uskalsi elää omilla säännöillään. Mutta muun yhteiskunnan, lakien ja ympäröivän kulttuurin tähden hän päätyi kieltäytymään avioliitosta, jotta pääsi opiskelemaan, tekemään työtä. Tästä syystä hän päätyi myös kieltäytymään seksuaalisesta kanssakäymisestä. Vaikka hän aikoinaan meni  naimisiin, hän ei elänyt miehensä kanssa seksuaalisessa suhteessa. Lou oli jo aikuinen, lähes keski-ikäinen kun hän meni miehen kanssa sänkyyn. On mahdollista, että Lou heräsi jo aikaisin ja voimakkaasti seksuaalisesti, mutta säikähti omaa voimaansa. Ehkä hän myös siksi päätyi pysymään poissa intiimeistä kontakteista, jotta ei joutuisi ikään kuin ”seksille alttiiksi”, ja näin menettäisi henkilökohtaista riippumattomuuttaan ja vapauttaan. Nuori Lou sanoi myös ei äitiydelle, koska hän sanoi ei vaimoudelle.  Kuulostaa ehkä tämän päivän ihmiselle osin tutulta, mutta 1900-luvun alussa Lou eli toisin kuin kukaan muu nainen. Hän muutti aikaansa ilman egoboostausta ja kirjoitti artikkeleita, esseitä ja tutkimuksia esimerkiksi erotiikasta ja narsismista. Ihailen hänen voimaansa, vaikka hän joutuikin hylkäämään monia puolia itsestään.”

Entä mikä inspiroi Lou Saloméa?

“Hänen intohimonsa olivat etenkin tiede ja filosofia. Ja tieteen lisäksi hän syttyi myös tiedemiehistä. Lou eli jo nuorena kolmiodraamassa filosofi Friedrich Nietzschen ja kirjailija-filosofi Paul Réen kanssa. Hän avioitui Friedrich Carl Andreasin kanssa, mutta oli samaan aikaan rakkaussuhteessa myös nuoreen runoilija Rainer Maria Rilkeen. Myöhemmin hän tutustui Sigmund Freudiin ja kehitti tämän kanssa eteenpäin psykoanalyysia.”

Miten Loun ajattelu resonoi tässä ajassa?

“Naisella on tänä päivänä vapaus ajatella, toimia, tehdä työtä, erota, omistaa jne. mutta tasa-arvohan ei toteudu vieläkään. Esimerkiksi naisen aggression, rajojen tai tarpeiden ilmaisu tai naisen seksuaalisuus ovat edelleen kulttuurissamme alistettua. Ikävä kyllä myös naiset itse osallistuvat tähän alistamiseen ja feminiinisten laatujen halveksimiseen. On kyse kasvatuskulttuurista, jossa opimme usein ”niellen kokonaisena”, harvemmin pureskellen ja valikoiden. Työelämässä nainen saa raivata tietä päästäkseen samaan asemaan miesten kanssa. Patriarkaalisen kulttuurin myötävaikutuksesta elämme myös edelleen narsistisen dynamiikan maailmassa, jossa ei luoda tasa-arvoisia yhteyksiä tai kumppanuuksia, vaan käytetään toista itseä varten ja kamppaillaan loputtomasti vallasta.”

Miksi niin moni ei ole kuullutkaan Lou Salomésta?

“Loun kuoleman jälkeen Gestapo hävitti hänen laajan tuotantonsa, niin runo, fiktio- kuin tieteellisetkin kirjoitukset. Hän ei myöskään itse pitänyt merkityksellisenä oman egonsa tai tuotantonsa buustausta tai markkinointia, vaan keskittyi työhönsä, kirjoittamiseen, opiskelemiseen, yhteyksiinsä muihin ihmisiin, sekä aikalaistensa, muiden filosofien ja oppineiden teosten auki kirjoittamiseen. Hän kirjoitti heistä, ei itsestään. Kertoo jotain ajastamme, että naiset eivät nosta esiin naista, eivätkä miehetkään. Jää kysymys; voiko nainen olla uskottava, kiinnostava, vakavasti otettava, jos hän ei edes itse ota itseään todesta, ei itse valitse itseään?”

Mitä ajattelet Aina Bergrothin kirjoittamasta näytelmästä?

“Näin KOM-teatterin kantaesityksen (2021) ja näytelmässä on hirveästi mistä ammentaa, eli ohjaajalle on tarjolla paljon erilaisia painotusvaihtoehtoja. Siksi sitä on niin kiinnostavaa päästä tekemään! Aina [Bergroth] teki rohkean avauksen kirjoittaessaan näytelmän Lousta. Meidän tehtävämme on pitää hänen ajatteluaan elossa, ja kertoa tästä poikkeuksellisesta ihmisestä.”