Reini palaa Turkuun rikollispomona

Vares-elokuvat nostivat aikanaan Antti Reinin julkisuuteen niin, että kaupunkien kaduilla kävellessäkin huudeltiin perään. Mutta miehen ansioluettelosta löytyy paljon muutakin, kuin seitsemän Vares-leffaa. Näyttelijä (kirjailija ja singer/songwriter) on viihtynyt uransa mittaan eniten valkokankailla ja sarjoissa, mutta lähiaikoina hänet on nähty esimerkiksi Tampereen Teatterin suurtuotanto Taru sormusten herrasta Aragornin sankariroolissa.

Ensi esiintymisensä Turun Kaupunginteatterissa hän tekee Pasi Lampelan kirjoittamassa ja ohjaamassa Päällikkö-draamassa ja se rooli on kaukana sankarista: Jarmo Mikkola on pitkän kakkunsa juuri loppuun lusinut huumerikollinen, joka sotkeutuu poliisipäällikkö Kalle Hammarin kanssa syvälle uuteen keissiin.

Antti, millaisin ennakko-odotuksin tulet töihin Turkuun?

Olen käynyt töiden lisäksi Turussa lähinnä festareilla, Ruisrockissa ja keikoilla. On teatterinnekin kyllä katsojana tuttu ja olen kuullut siitä kollegoiltakin pelkkää hyvää. Pasin kanssa puhuimme jo vuosi sitten tästä Päällikön roolista. Vaikka harjoitusten alkuun on vielä aikaa, minulla on jo käsitys, tai ainakin hyvä aavistus maailmasta, johon esitys sijoittuu.

Millaisia muistoja Turku jätti?

Turku tuli tutuksi Varesta kuvatessa, se oli upea reilut puoli vuotta. Ja vierailin Anu Sinisalon kanssa aikoinaan Linnateatterissakin. Turku on ihana kesäkaupunki ja ruokakaupunki. Ajelen tänne joskus muuten vaan syömään. Asuessani Turussa kuvausten takia, käväisin soittelemassa Kukassa Kauko Röyhkän kanssa ja muutenkin tapahtumia ja menoja riitti.

Sinua on nähty enemmän kameran edessä, mikä sai lämpenemään teatterille?

Tein teatteria Ruotsissa 1990-luvun alussa sekä 2007-09 , ja sinne minua houkuteltiin jäämäänkin. Elokuvatyöt veivät kuitenkin mukanaan. Kameratöiden tekeminen on ollut minulle lähinnä elämäntyylikysymys, teatteri tuntui silloin vievän niiltä aikaa. Tampereen Teatterissa jokunen vuosi sitten vaikuttaneet Reino Bragge ja Anna-Elina Lyytikäinen pyysivät näyttämölle Tampereelle. Aika oli otollinen ja rakastuin teatterin tekemiseen uudelleen.

Teatterissa roolit ovat monipuolisempia ja näytteleminen yleisön edessä on hienoa. Aikanaan Vares-rooli toi näkyvyyttä, mutta myös leimasi ja vähensi kysyntää muunlaisin rooleihin. Näyttelijänä olen ikuinen opiskelija, aina kiinnostunut uudesta.

Olette tehneet aiemminkin töitä Pasi Lampelan kanssa Kylmäverisesti sinun -sarjassa, jonka rikokset pohjautuivat aluksi tosielämään. Miten tuttu true crime -genre ja Päällikkö-näytelmän inspiraationa ollut Aarnio-keissi oli sinulle?

En itse kuluta nyt pinnalla olevaa true crimea, vaikka dekkareissa toki olen paljon näytellytkin. Jari Aarnion tapausta seurasin tiiviisti. Rikokset ja rikolliset kiinnostavat ihmisiä, vaikka harva heitä oikeasti haluaa tuntea. Päällikkö pitää sisällään rikollisuuden teemoja, true crimea se ei ole. Kyseessä on fiktiivinen draama ja pääosissa ovat ihmiset, joilla kaikki ei mene aivan kuten suunnitelmissa on.

Osa yleisöä varmasti palauttelee Päällikön myötä mieleensä tapaus- Aarnion, mutta itse en koe siihen tarvetta. Pasin näytelmätekstissä on kaikki mitä näyttelijänä tarvitsen. Tekstin kautta sitä lähden sitä purkamaan. Tulokulma on esityksen tekemisessä olennaista, ja sitä kautta näytelmän mahdollinen sanoma aukeaa.

Antti Reini ja Pasi Lampela ovat tottuneet puhumaan tavatessaan kirjoittamisesta, mutta kädenvääntökin sujuu.

Millainen roolihahmosi Jarmo Mikkola on?

Jarmo haluaisi muuttaa suuntaa, tomintamallejaan ja saada uuden alun, mutta menneisyys ei jätä häntä rauhaan. Klassinen ristiriita näyteltäväksi. Aragornin, puhdasmielisen sankarin roolia oli nasta tehdä Tampereen melodraamassa, mutta Päällikössä hahmoni on kerroksellisempi ja kompleksiempi. On mielenkiintoista etsiä kulloiseenkin esityksen tyylilajiin sidottua ilmaisua, oli karaktäärini sitten valossa tai varjojen alla kulkeva. Roolihahmoni maailmankuvan löytyminen on poikkeuksetta kiinnostava prosessi.

Miten valmistaudut tähän rooliin?

En oikein vielä tiedä. Tällä hetkellä pidän sitä vielä blankona, luen ja opettelen tekstiä lukitsematta sitä mitenkään. Näytelmät rakentuvat yhteistyössä, joten pidän mieleni auki ja odottelen harjoitusten alkua. Toki fysiikkaani treenaan hahmon habituksen mukaiseksi.

Tunnetko vastanäyttelijäsi entuudestaan?

Ainoastaan Miia Selinin. Hänen kanssaan näyttelimme yhdessä, parikymmentä vuotta sitten kuvatussa tv-sarjassa. Poliisipäällikkö Hammaria esittävän Sami Laloun kanssa meillä oli erittäin positiivinen kohtaaminen mainoskuvauksissa ja tavattuani kaikki muut mukana olevat näyttelijät, maltan tuskin odottaa, että pääsemme yhdessä lavalle tanhua taittamaan.

Mitä muuta sinulla on tekeillä kuin Turkuun paluu?

Parhaillaan kirjoitan uusinta romaaniani, joka ilmestyy syksyllä.  Sen sisällöstä en vielä halua sen enempiä puhua. Myöhemmin keväällä siitä sitten enemmän.

Antaako kirjoittaminen jotain näyttelijäntyöhön? Ja saako sinulta alkaa odottaa näytelmätekstiä?

Olen kirjoittanut pari näytelmätekstiä, mutta niitä en ole vielä tarjonnut minnekään. Sekin aika varmasti vielä koittaa. Tuskinpa kirjoittaminen näyttelijän työtä ainakaan hankaloittaa, päinvastoin taiteiden eri muodoilla on taipumusta tukea toisiaan. Pasin kanssa on todennäköisesti puhuttu enemmän kirjallisuudesta kuin teatterin tekemisestä. Näyttelijänä luotan kuitenkin ohjaajaan ja pyrin etsimään näyttelijänä muotoa hänen visiolleen, kuuntelemalla, kokeilemalla ja tarjoilemalla löytöjäni. Kommunikaatiostahan kaikessa kuitenkin on kyse. Täällä Teatterilla se vaikuttaa toimivan kaikkien osa-alueiden välillä erittäin hyvin.

Ja oliko vielä terveisiä turkulaisyleisölle?

It´s nice to be back! Tulkaa katsomaan Päällikkö, teatteri on parasta livenä. Sakset seis!