Samille Turku on toiveiden täyttymys

Näyttelijä Sami Laloulta luonnistuvat esimerkiksi showpaini ja juoksu neljällä jalalla, mutta isoin roolityö Hildurin Jakobina pistää hänet opettelemaan kirjoneulontaa. Muutto Turkuun tuntuu silti hyvältä.

Sami, mitä kuuluu juuri nyt?
Nyt treenataan alkuviikko Tiranan sydäntä Turussa, ja keskiviikkona lähden yöjunalla Ouluun esiintymään. Ja ensi viikolla jatkuu taas harjoitukset Turussa.

Mistä tulit Turkuun?
En ole oikeastaan mistään kotoisin, kun perheeni muutti lapsena Helsingistä Ranskaan, sitten Jenkkeihin, sitten Sipooseen, Kuopioon ja takaisin Helsinkiin. Muuttaminen Turkuunkaan ei siis ole mikään iso kynnys. Itse asiassa Turkuun oli helpompi tulla töihin, kuin lähteä kiinnitykselle kauas Ouluun pari vuotta sitten. Minulla on takana pelkästään hyviä kokemuksia Turusta, joten tämähän on vähän kuin toiveiden täyttymys.

Niin, miltä kiinnitys Turun Kaupunginteatteriin tuntuu?
Tosi hyvältä, vaikka Ouluun kyllä ehdin jo tottua ja tykästyä. Etukäteen aina arveluttaa, että millainen henki uudessa talossa on, mutta Turkukin vaikuttaa hyvältä. Ja olen tyyppi, jota vaihtelu virkistää, joten on kiva kävellä Turun läpi aamulla töihin. Täällä on hieno teatteri, jossa asiat vaikuttavat luistavan. Esityksistä olen nähnyt täällä vasta Amadeuksen pari vuotta sitten.

Millaisia ovat ensimmäiset roolisi Turussa?
Ne ovat kahdessa kantateoksessa. Tiranan sydämessä minulla on 13 pientä roolia, sellaisia kuin Adem-setä ja kulman viiksekäs myyjä. On hauska hakea niihin variaatiota. Myöhemmin syksyllä Hildurissa olen suomalaispoliisi Jakob, eli Hildurin kollega, jonka kanssa hän selvittää murhavyyhtiä. Sitä varten pitäisi opetella kutomaan… tai neulomaan, en ole varma kumpaa, kun minulla on vain sellainen ala-asteen ompelukoneajokortti hallussa. Onneksi varttuneemmat naiskollegat Oulussa ovat luvanneet opettaa ja siskokin on kova käsitöissä.

Jännittääkö Jakobin rooli?
Kyllä se vähän. Hildur-kirjoja lukiessa Jakobista tuli samaistuttava ja miellyttävä kuva. Hänen partansa jäi mieleen, varmaan kun minulla sitä ei ole. Aina kun näkee jostain kirjasta tehdyn sovituksen, niin oma mielikuva puskee vahvana esiin. Monilla on oma mielikuvansa Jakobista, ja minun pitää hyväksyä, etten pysty suoraan toteuttamaan edes omaani. Esitys tulee olemaan oma, kirjoista erillinen teoksensa.

Mitkä ovat olleet merkittävimpiä roolitöitäsi?
Ihan ensimmäinen oli Keravan oopperayhdistyksen harrastajateatteriesitys, jossa olin lapsiroolissa 10-vuotiaana. Se sai innostumaan teatterista. Tärkeimmät kokemukset ovat ensimmäiseltä kiinnitykseltäni Oulun teatterista. Olin heti Teatterikorkeasta valmistuttuani Veikko Nuutisen Vanhempainillan pääroolissa, ja melkein koko kaksituntisen lavalla. Kilometrit kasvoivat kertaheitolla ja opin hirveästi. Myös Peijoonin rooli Janne Pellisen ohjaamassa Pienen hauen pyydystyksessä oli hauskan fyysinen rooli. Siinä ei ollut repliikkejä lainkaan, mutta opettelin jolkottelemaan neljällä jalalla kuten kojootit aavikolla. Seurasin Pocahontasin pesukarhuja ja Apinoiden planeetan apinoita, kun opettelin eleitä ja ilmeitä. Siinä sai leikkiä ja kokeilla paljon.

Millaisesta teatterista nautit tekijänä?
Olen aika fyysinen tekijä, erityistaitojani ovat esimerkiksi juurikin tuo jolkottelu, showpaini ja näyttämötaistelu. Oulun puvustossa tiedettiin, että minun housujeni haaroissa pitää aina olla stretchia ja tarvitsen usein polvisuojat. Turussakin varmaan opitaan se nopeasti.

Millaisesta teatterista nautit katsojana?
Yllätyksellisestä, vaikka tarina olisikin tuttu. Sellaisesta, ettei pää pääse edelle eikä peppu puudu.

Onko sinulla terveisiä turkulaisyleisölle?
Olen kuullut, että täällä ihmiset tykkäävät käydä teatterissa. Siitä tulee heti fiilis, että nämä ovat minun ihmisiäni. Teatterista tykkääminen on hyvä piirre ihmisessä, siksi on ilo tulla tänne.