Teatteritalo remonttiarkkitehtien silmin

Teatteritalon sanottiin olleen jo valmistuessaan vuonna 1962 liian pieni teatterin kehittymässä olevaan toimintaan nähden. Vuosikymmenten saatossa tekeminen muuttui ja tarpeet kasvoivat entisestään. Teatteritalo kaipasi kauan ja kipeästi laajennusta ja valmistustilojen modernisointia. Kun peruskorjauksen ja laajennuksen rahoitus varmistui, toteuttajiksi valittiin LPR-arkkitehdit Oy.  Arkkitehdit Pauno Narjus ja Aleksi Myyryläinen ovat työskennelleet yhdessä vuodesta 2005 asti ja erikoistuneet muun muassa isojen taidelaitosten suunnitteluun. Helsingin musiikkitalon lisäksi he ovat osallistuneet esimerkiksi Helsingin Kaupunginteatterin peruskorjaukseen.

Millainen teatteritalon historia on?

Pauno Narjus: “Arkkitehtikilpailun teatteritalon toteutuksesta voittivat vuonna 1955 Aarne Hytönen, Risto-Veikko Luukkonen ja entinen opettajani Helmer Stenroos. Heidän suunnitelmansa nimi oli Teatterilaiva. Siinä talo asettui jokirantaan, entisten makasiinirakennusten paikalle, Aurajoen suuntaisesti. Vanhoista piirustuksista selviää, että Hämähäkkitontin paikalle oli kaavailtuna matala vesiaihe eikä Volter-Kilven katua ei ollut lainkaan. Teatterisilta sen sijaan oli jo piirretty mukaan suunnitelmaan. Teatteritalo valmistui vuonna 1962. Sen sisällä valmistustiloja oli niukasti, sillä talon suunnittelun aikaan lavastukset perustuivat vielä maalattuihin kankaisiin eivätkä kolmiulotteisiin rakennelmiin.”

Mistä peruskorjauksen suunnittelu alkoi?

Aleksi Myyryläinen: “Meidän arkkitehtien työ teatterissa alkoi talon 50-vuotisjuhlien aikaan vuonna 2011. Peruskorjauksen hankesuunnitelman tekeminen aloitettiin keskustelemalla teatterin toimijoiden kanssa siitä, mitä remontilta halutaan. Teatterin toiveita välitti etunenässä tekninen päällikkö Juhani Koski. Haastattelimme myös talon alkuperäiseen suunnittelijakolmikkoon kuulunutta Helmer Stenroosia. Yhteistyötä tehtiin myös kaupungin asemakaavoittajan ja Museokeskuksen kanssa, sillä rakennus lämpiöitiloineen suojeltiin asemakaavamuutoksen yhteydessä.

Pauno Narjus: “Helmer Stenros oli tosiaan vanha opettajani. Iäkäs arkkitehti taisi hieman järkyttyä nähdessään meidän tekemiä remonttiluonnoksia, sillä hän alkoi heti luonnostella skissipaperille omasta mielestään parempaa suunnitelmaa. Stenros olisi aikanaan sijoittanut teatterin pääsisäänkäynnin Itsenäisyyden aukion puiston puolelle, mutta silloinen kaupunginarkkitehti torppasi sen.”

Aleksi Myyryläinen: “Taiteelliset linjat ja arkkitehtoninen visio olivat selvillä jo hankesuunnitteluvaiheessa. Hyväksytyn hankesuunnitelman jälkeen ensimmäinen työvaihe oli kuitenkin päivittää suunnitelmaa, sillä teatterilla oli mietitty joitakin asioita tarkemmin ja uusiksi. Teatteritalon massa ja isot linjat pysyivät ennallaan, mutta talon sisällä muutettiin vielä puvuston paikkaa.”

Miten remontti eteni, millaisia haasteita tuli vastaan?

Pauno Narjus: “Isoin haaste suunnittelussa oli kaupunkikuvallinen, sillä suuri takanäyttämöpalikka piti saada sopimaan talon julkisivuun jokirantaan. Eikä toisen puolen sivunäyttämölle kerta kaikkiaan ollut tilaa. Myös Pienen näyttämön ja Sopukan asettuminen ja logistiikka lavastamon verstailta piti saada toimivaksi. Suunnittelun lähtökohta oli saada kaikki niihin liittyvät toiminnot samaan tasoon ilman kynnyksiä. Myös mittavan talotekniikan virittely mataliin tiloihin oli haaste, kuten se aina on vanhoissa rakennuksissa. Ilma piti saada liikkumaan koko rakennukseen kolmesta iv-konehuoneesta. Meidän tavoitteenamme oli saada kaikki häiritsevä talotekniikka piilotettua. Ja sitä riitti, kun tavallisen IV- ja sähkötekniikan lisäksi taloon piti mahduttaa vielä teatterialan erikoistarpeita. Myös esteettömyyteen haluttiin panostaa, siksi  kiersimme täällä eri vammaisryhmien edustajien kanssa pariinkin otteeseen.”

Aleksi Myyryläinen: “Minulla oli remontin aikana toimisto jokirannan työmaaparakissa, sillä korjausrakentamisessa tulee usein eteen uudisrakentamista paljon enemmän muutoksia ja pikaisesti ratkaistavia asioita. Kädestä suuhun -toimintaa ja ongelmanratkaisua lennossa, sitähän se työ isolta osin oli.”

Miten yhteistyö teatterilaisten kanssa sujui?

Pauno Narjus: “Teatterin tekninen päällikkö Juhani Koski oli arkkitehdeille korvaamaton apuri hankkeessa, sillä hän välitti teatterin tarkkaan mietityt toiveet selkeästi ja vastaili kysymyksiin nopeasti. Hänen kauttaan kuulimme teatterilaisten reunaehdot. Ja kuuntelimme herkällä korvalla, jotta lopputulos palvelisi käyttäjiä aidosti ja pitkään.”

Missä onnistuitte mielestänne parhaiten?

Aleksi Myyryläinen: “Kyllä meillä on muistissa yhä ne lukuisat pienet  ja isot ongelmakimput, joita matkan varrella ratkottiin, mutta olemme kaiken kaikkiaan oikein tyytyväisiä projektin lopputulokseen. Palaute teatterilaisilta oli valtaosin positiivista, sillä hankkeessa ratkaistiin niin merkittäviä työturvallisuuteen ja -mukavuuteen vaikuttavia asioita. Vaikka teatterilaisten toiveissa siintänyttä sivunäyttämöä ei pystyttykään jokirannan puolelle taikomaan.

Pauno Narjus: “Minä olen tyytyväinen erityisesti siihen, että Päänäyttämön katsomo näyttää vanhalta tutulta sekä erkkerin eteeriseen lasinurkkaan, jonka toteutusta väännettiin kauan. Tämä projekti oli minulle merkityksellinen. Muistan maalanneeni teatteritalon lapsena koulun kuvaamataidon tunnilla, kun piti tehdä jokin itselle tärkeä paikka.”

Lue myös Juha Lukalan haastattelu Elämäntyö lavastajana ja Juhani Kosken haastattelu Mr. Remontti vei ikuisuusprojektin päätökseen